Opetustyö ansaitsee arvostuksensa

Yliopisto-opetus on tutkimukseen perustuvaa ylimmän tason opetusta, jonka varaan rakentuu koko kansakunnan tulevaisuus. Laadukas korkeakoulutus on keskeinen perusta taloudelle, demokratialle ja kestävälle yhteiskunnalle. Samalla kyse on yksilöiden tulevaisuudesta. Korkeakoulutus antaa edelleen eväät hyvään elämään.

Opetustyön arvostusta halutaan edistää yliopistossa monin eri tavoin. Opettajien urapolkumalli tarjoaa mahdollisuuksia niille, jotka haluavat edetä opetuspainotteisissa tehtävissä. Yliopistopedagoginen tuki ja koulutuksen kehittämisen palvelut ovat tarjolla kaikille, joiden työhön kuuluu opetusta tai ohjausta. Koulutuksen strategista rahoitusta suunnataan tiedekunnista ja yksiköistä nouseville ideoille ja aloitteille. 

Arvostus syntyy arjessa

Rakenteiden lisäksi ratkaisevia ovat toimintatavat ja käytännöt. Miten erilaiset strategiset tavoitteet, linjaukset ja kehittäminen näkyvät jokapäiväisessä työssä? Löytyykö opetuksen kehittämiselle ja kouluttautumiselle riittävästi työaikaa? Miten varmistamme sen, että kaikkea ei tehdä jokaisen toimesta erikseen? Miten löydämme tasapainon siinä, että viestimme riittävästi, mutta emme kuormita ylimääräisellä tiedolla? 

Juhlapuheissa lausutuilla kauniilla sanoilla on paikkansa, mutta lopulta ratkaisevaa on arki omassa työyhteisössä. Arvostus tuntuu varmasti parhaiten silloin, kun esihenkilö huomaa onnistumiset ja sanoo ne ääneen. Tai kun opiskelijoiden palaute otetaan vakavasti: onnistumisia ei pidetä omana tietona eikä kehittämisen haasteita ratkaista yksin. Arvostus tuntuu varmasti parhaiten silloin kun lähityöyhteisö tukee ja vastuut jakautuvat reilusti. Kun työsuunnitelma on tasapainossa odotusten kanssa. Ja kun ajankäytöstä voidaan puhua avoimesti – myös siitä, mitä milloinkin tehdään ja mitä päätetään tietoisesti jättää tekemättä.

Pohjoista pedagogiikkaa -blogi on myös yksi tapa tehdä opetus- ja ohjaustyön arvostusta näkyväksi. Tässä blogissa nostamme esiin koulutuksen kehittämistä ja ajankohtaisia asioita. Toivottavasti tämä blogi toimii myös alustana käydä keskustelua, jakaa hyviä käytäntöjä ja pohtia opetus- ja ohjaustyöhön liittyviä kysymyksiä.

Arvostus rakentuu lopulta myös meistä jokaisesta. Se syntyy ilmapiiristä, jossa jokaisen työ nähdään yhtä merkityksellisenä tehtävänimikkeestä tai toimenkuvasta riippumatta. Se näkyy tavassa, jolla puhumme opetuksesta, ohjauksesta ja koulutuksen kehittämisestä. Yhteisiä onnistumisia kannattaa pysähtyä juhlimaan – ja myös omasta työstä saa olla ylpeä.

Mirja Illikainen
Koulutusvararehtori