Koulutuksen laatu ratkaisee menestyksemme ja hyvinvointimme

Lueskelin juuri Kim Väisäsen blogia, jossa hän puuttuu kansakuntamme osaamisen tason ylioptimistiseen arviointiin. Hänen mukaansa Suomi on maa, joka yliarvioi koulutustasonsa ja aliarvioi velkaantumisensa. Koulutustasoon aiemmin panostettiin eikä Väisäsen mielestä ”resurssit olleet kapoiset”. Nyt on pudottu jonnekin Turkin ja Chilen välimaastoon OECD:n vertailussa kansakuntana. Ja tässä koulutusjärjestelmä selittää syyksi edellisen hallituksen tekemiä leikkauksia eikä osaa katsoa peiliin. Väisänen peräänkuuluttaa koko eduskuntaa tekemään töitä asian eteen. Huoli on aiheellinen ja vakava.

Aihe ei voisi olla meillekin Oulun yliopistossa polttavampi. Koulutuksen kehittäminen on nostettu yhä vahvemmin esiin tavoitteissa ja toiminnassa. Käyty keskustelu koulutuksen kehitystarpeista ja haasteista on ollut tarpeen kaikkien 77 kandidaatti- ja maisteritutkinto-ohjelman ja 22 tohtoritutkinto-ohjelman osalta. Noista kohta sadasta tutkinto-ohjelmasta muodostuu kokonaisuus.

Opetuksen laadun parantaminen, opiskelun sujuvoittaminen, houkuttelevuuden lisääminen, jatkuvan oppimisen sisältöjen kehittäminen, saavutettavuus ja oppijan valintamahdollisuuksien lisääminen koskevat kaikkia ohjelmia. Pohjana pitää olla vieläpä tutkimuksen luoma tieto ja tiede. Yliopiston roolina on edistää sivistystä, eikä se aina tarkoita vain ja ainoastaan yhteiskunnan tarvelähtöisenä osaamiskoneena toimimista. Yliopistojen rooliin kuuluu kriittisyys ja tiedon tuottaminen, jotta yhteiskunnan muuttuessa tarjottava osaaminen vastaa tarpeisiin.

Oulun yliopistossa koulutusrehtorin vastuuna on kantaa huolta siitä, että koulutus voi hyvin ja yliopisto menestyy meidän boomereiden jäätyä eläkkeelle. Vastuun kantaminen asioista, jotka tuntuvat olevan kaukana tulevaisuudessa, antaa hämäävän tunteen siitä, että asioiden kuntoon hoitamiseen olisi aikaa. Hosumiseen ei ole aihetta, mutta askelmerkit tulevaan on tunnistettava nyt ja kyettävä luomaan ilman viivyttelyä olosuhteet onnistumiselle jo tänään.

Oulun yliopisto ottaa jo merkittäviä askelia, jotta koulutus voi onnistua 2030-luvulla. Työpöydällä oleva toimenpideohjelma – Koulutuksen Noste työnimeltään - kokoaa näitä toimia yhteen hallittavammaksi ja osallistavammaksi paketiksi. ”Noste” ei ole hopealuoti, vaan sarja toimia, joiden resurssointi ja ajoittaminen tälle vuosikymmenelle on nyt työn alla. Ohjelmassa on painotettava etenkin opiskelijoiden parempaa ohjausta, hyvinvoinnista huolehtimista ja joustavuuden saamista luontevasti osaksi opiskelua. Opettajien hyvinvointi on ymmärrettävä myös pohjaksi, josta on kyettävä ponnistamaan kohti parempaa laatua ilman, että kehittäminen koetaan ylimääräiseksi pakoksi.

Päätöksiä, linjauksia ja toimia on kyettävä tekemään yhdessä, jotta pärjäämme. Yhteisöämme on kyettävä johtamaan palvellen sen tiedonnälkää ja faktoihin pohjautuen, mutta silti hyytymättä analysointikierteeseen ja debatointiin. Faktojen saaminen linjausten pohjaksi on avain menestymiseen, ja siksi tarvitsemme myös taas alumniemmekin apua vastausten muodossa.

Uraseurantakyselymme työllistymisestä valikoidulle valmistuneiden joukolle on meneillään. Toivon, että saamme arvokasta tietoa käyttöömme. Kun toimia palautteen ja tiedon pohjalta koulutuksen eteen käynnistämme ja teemme, ei meidän tarvitse voivotella resurssien puutetta. Sen sijaan voimme avoimin mielin kertoa, mihin me niukat resurssimme käytämme, kuten palautetiedon hyödyntämiseen. Näyttöjä laadusta myös syntyy, kuten teknillisen tiedekunnan juuri saama tuotantotalouden tutkinto-ohjelman ASIIN-akkreditointi ja tuloksemme Times Higher -rankingissa.

Olen tyytyväinen siitä, että koulutuksen laatu ja tulevaisuus on nostettu painopisteeksi. Tyytyväisyys ei tarkoita toimettomuutta, vaan haluamme panoksemme Suomen menestymisessä näkyvän Arkadianmäelle ja Väisäsellekin asti.

Tapio Koivu, koulutusrehtori

Kim Väisäsen blogi: Suomi, siinä Turkin ja Chilen välissä