Pienet ja keskisuuret yritykset ovat Suomen työllisyyden vetureita

Yhä useampi nykynuori näkee tulevaisuutensa yrittäjänä tai yrittäjämäisenä työntekijänä pienessä tai keskisuuressa yrityksessä. Nuorten asenteet yrittäjyyttä kohtaan ovat muuttuneet myönteisemmiksi 2000-luvulla (lähde: Opiskelijasta yrittäjäksi 2015, SY).

Yhä useampi nykynuori näkee tulevaisuutensa yrittäjänä tai yrittäjämäisenä työntekijänä pienessä tai keskisuuressa yrityksessä. Nuorten asenteet yrittäjyyttä kohtaan ovat muuttuneet myönteisemmiksi 2000-luvulla (lähde: Opiskelijasta yrittäjäksi 2015, SY). Tänä päivänä yhä useammat myös työllistyvät pk-yrityksiin.

Kehitys ei yllätä tilastojenkaan valossa. Suomessa on vajaat kolmesataatuhatta yritystä pois lukien maa-, metsä- ja kalatalous. Ne työllistävät noin puolitoista miljoonaa ihmistä. Yrityksistä 93 prosenttia on alle 10 hengen mikroyrityksiä, jotka työllistävät 23 prosenttia työvoimasta. Reilusti yli puolet liikevaihdosta ja kaikista työpaikoista on mikro- tai pk-yrityksissä (Yrittäjyystilastot 2017, SY). Pk-yritykset tarjoavat korkeakoulutetuille nuorille kiinnostavia laaja-alaisia tehtäviä, ja niitä ja niiden tarjoamia työpaikkoja on valittavina paljon.

Myös työpaikkojen synnyn näkökulmasta nuorten asenteita on helppo ymmärtää. Uudet työpaikat syntyvät pk-yrityksiin. Vuosina 2001–2017 alle 500 työntekijän yrityksiin syntyi 145 000 työpaikkaa. Yli 500 työntekijän yrityksistä väheni 40 000 työpaikkaa (Taloustutkimus, Pk-yritysbarometri 2019).

Talouden rakennemuutos ja taantuma ovat vähentäneet työvoiman tarvetta etenkin teollisuudessa. Tuottavuus kasvaa, mutta työpaikkojen määrä ei kasva. Maan poliittisessa keskustelussa työllisyys on noussut keskeiseksi tavoitteeksi. Hallituskauden tavoite 75 prosentin työllisyysasteesta ei toteudu helposti. Jotta työllisyystavoitteeseen päästäisiin, tarvittaisiin noin 40 000 työpaikkaa sen lisäksi, mitä ennusteiden mukaan on muutoinkin syntymässä. Tämä käy ilmi Etlan toukokuussa julkistamasta muistiosta.

Kun uudet kipeästi kaivatut työpaikat näyttävät syntyvän pk-yrityksiin, poliittisessa keskustelussa on loogista pohtia, kuinka uusia yrityksiä saataisiin syntymään. Kysymys on pitkälti osaajista. Kun osaajia on vapaana, niin yrityksiä alkaa syntyä. Oulun kokemus rakennemuutoksesta tukee tätä. Kun osaajia jäi työttömäksi, alueelle alkoi sekä muuttaa että syntyä uusia yrityksiä. On tärkeää miettiä myös sitä, että miten useammat sektorin yritykset saataisiin kasvamaan. Vain kasvuhakuiset yritykset investoivat ja palkkaavat lisää väkeä.

Työllisyyskehityksen positiivinen vire jatkuu, mikäli yrittäjyyden edellytyksistä huolehditaan. On tärkeää, että myös suuret yritykset menestyvät, koska usein pienempien yritysten menestys liittyy suuryritysten alihankintaketjuihin. Kaksi kolmasosaa yrityksistä kertoo vaikeuksista löytää osaavaa työvoimaa (EK:n yrityskysely 2018). Osaajapula on yksi polttavimmista kysymyksistä yritysten arjessa, ja siihen on nyt aloittaneen hallituksen vastattava nopeasti tehokkailla ja pitkälle kantavilla toimilla. Koulutusta on lisättävä pikaisesti siellä, missä osaajapula rajoittaa kasvua.

Korkeakoulujen täytyy jatkuvasti pohtia, koulutammeko nuoria niin, että heillä on parhaat mahdollisuudet toimia pk-yrityksissä ja auttaa niitä kasvamaan ja menestymään. On myös parannettava tukitoimia, jotka alentavat kynnystä ryhtyä yrittäjäksi ja helpottavat alkuun pääsemistä. Yhteinen ymmärrys vaatii nykyistä parempaa vuoropuhelua. Yrittäjien etujärjestöillä riittää työtä tehtäväksi.

Jouko NiinimäkiOulun yliopiston rehtori

Kirjoitus on alun perin julkaistu Pohjois-Pohjanmaan Yrittäjä-lehdessä 26.8.2019.