Millaista osaamista vaaditaan ihmislähtöiseen kohtaamiseen sosiaali- ja terveyspalveluissa?

Maailmanlaajuisesti on alettu kiinnittää huomiota geneerisiin eli yleisiin taitoihin, joita sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla ja asiantuntijoilla on oltava. On osattava johtaa omaa ja muiden toimintaa tietoon perustuen, osattava tehdä yhteistyötä, olla vuorovaikutuksessa ja viestiä, osattava ajatella kriittisesti, on oltava eettistä osaamista, kuten ymmärrystä yksityisyydestä ja eri kulttuurien kohtaamisesta. Kaikki tämä osaaminen näyttäytyy asiakkaan parempana kohtaamisena, jolloin häntä kuunnellaan ja hänen tarpeisiinsa pystytään vastaamaan.

Mitä on ihmislähtöinen osaaminen ja miten sitä kehitetään?

Ihmislähtöinen osaaminen on sitä, että osaamme ohjata ihmistä sosiaali- ja terveysjärjestelmässä ja olla vuorovaikutuksessa hänen kanssaan hänen tarpeensa huomioon ottaen. Se on sitä, että osaamme työskennellä hänen läheistensä kanssa, ottaa eettiset ja lailliset näkökulmat huomion kohdatessamme ihmisen eri ympäristöissä ja tukea eri kulttuureista tulevia sopivalla tavalla. Se on myös sitä, että työntekijät osaavat toimia osana moniammatillista ja monialaista yhteisöä, joka tavoittelee ihmisen parasta ja parempaa terveyttä ymmärtäen muiden ammattiryhmien osaamisen ja asiantuntijuuden.

Ihmislähtöinen osaaminen vaatii työyhteisön oman toiminnan tarkastelua, työyhteisöjen osaamisen arvioimista ja kehittämistä. Lisäksi tarvitaan tutkimustiedon hyödyntämistä kehittämistyössä ja palveluiden muotoilua siten, että ne ovat oikeasti asiakkaan tarpeita vastaavia eivätkä hänen avunsaantiaan hankaloittavia. Ihmislähtöinen osaaminen vaatii tietoisuutta omasta toiminnasta, sillä vain siten sitä voi kehittää. Toki se vaatii myös organisaation rakenteita ja vuorovaikutusta kehittää toimintaa yhdessä yhteisesti päätettyyn suuntaan.

Kollegiaalisuusosaaminen tukee ihmisen kohtaamista

Yhteistyötaidot ovat tärkeitä työelämätaitoja. Jotta yhteistyö olisi sujuvaa ja ihmislähtöistä, on osattava työskennellä yhdessä monialaisissa ja moniammatillisissa tiimeissä. Tällöin on tärkeää, että työntekijöiden välillä vallitsee aito kollegiaalisuus, jolloin työntekijät tekevät yhteistyötä yhteisen tavoitteen eteen asiakkaan parasta ajatellen.

Kollegiaalisuus näkyy konkreettisesti siten, että työntekijät kunnioittavat ja arvostavat toinen toistaan, kohtelevat toisiaan oikeudenmukaisesti, luottavat toinen toisiinsa sekä ovat itse luottamuksen arvoisia. Yhteistyö kohti yhteistä päämäärää ei onnistu ilman vuorovaikutusta, jonka tulee olla avointa, rehellistä sekä toista arvostavaa. Kollegiaalinen ilmapiiri välittyy myös asiakkaille, jolloin asiantuntijoiden on helppo kohdata asiakkaat arvokkaasti työssään.

Terveydenhuollon työyhteisöissä jokainen on vastuussa kollegiaalisuuden ja kollegiaalisen toiminnan edistämisestä ja ylläpitämisestä. On tärkeää, että asia huomioidaan laajasti myös organisaatiotasolla ja lähiesihenkilöt jalkauttavat näitä käytäntöön ja työyksiköihin. Kollegiaalisuutta voidaan kehittää työyhteisöissä keskustelemalla avoimesti mahdollisista puutteista ja siitä, miten jokainen omalla panoksellaan voisi kehittää keskusteluun nousseita asioita.

Työssään sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla on oikeus ja velvollisuus osaamisensa kehittämiseen sekä oikeus sellaisiin työolosuhteisiin, joissa kehittyminen on mahdollista. Kollegiaalisessa ilmapiirissä voimme oppia toinen toisiltamme. Tällöin on mahdollisuus siihen, että pystymme kehittymään paremmiksi toistemme avulla esimerkiksi siinä, miten kohtaamme asiakkaan tai työkaverimme omassa työssämme parhaalla mahdolliselle tavalla, yksilöä arvostaen. Tämä on tärkeää, sillä sosiaali- ja terveyspalveluissa myös asiantuntijoilla on oikeus tulla kohdelluksi arvostavasti uransa kaikissa vaiheissa.

Miten käy ihmislähtöisen kohtaamisen digitaalisissa sosiaali- ja terveyspalveluissa?

Kun sosiaali- ja terveyspalveluja siirtyy yhä enemmän erilaisille digitaalisille alustoille, sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden vahva osaamisalue, vuorovaikutus, pirstaloituu. Esimerkkinä asiakkaan kohtaamisesta ovat erilaiset chat-palvelut, joissa sote-ammattilaisilla on käytössään vain kirjoitettu teksti. Näissä palveluissa asiakkaan kohtaaminen voi muuttua mekaaniseksi, mikä esimerkiksi hoitotyön näkökulmasta ei enää palvele hoitotyön tarkoitusta.

Digitaaliset palveluratkaisut voivat näyttäytyä kustannustehokkaina, mutta tosiasia on, että digitaalinen palvelu itsessään ei ratkaise vielä mitään. Ihmiset, jotka palvelua käyttävät ja jotka työskentelevät sen parissa ovat niitä, jotka omalla toiminnallaan voivat herättää digitaalisen palvelun henkiin. Tällöin digitaalinen ohjaus palvelee asiakkaan tarpeita ja ohjaa häntä luotettavasti ja yksilöllisesti kohdaten.

Ihmiset ovat ne, jotka tekevät sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän. Se, kykenemmekö säilyttämään ihmislähtöisen vuorovaikutuksen monet ulottuvuudet nollien ja ykkösten maailmassa, on vielä kysymys vailla vastausta.

Kirjoittajat ovat Oulun yliopiston lääketieteen tekniikan ja terveystieteiden tutkimusyksikön väitöskirjatutkijoita, jotka haluavat tehdä hoitotyöstä parempaa sekä tuoda hoitotieteellistä tutkimusta lähemmäksi käytännön työtä. He jakavat ajatuksiaan sosiaalisessa mediassa Instagramissa sekä Twitterissä tilillä @soteinnovators.