Taloudellisen tehokkuuden ajattelu uhkaa suomalaista koulua

Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu, miten taloudellisen tehokkuuden ajattelu on korvaamassa kasvatuksen perinteitä ja filosofiaa. Taloudellinen tehokkuus on hiipinyt ohjaamaan myös kouluun liittyvää päätöksentekoa. Koulutuksen järjestämisessä keskustellaan useimmiten resursseista eikä siitä, miten koulutus kannattaisi järjestää pedagogiikan tai kasvatuksen näkökulmista. Resurssijohtaminen ajaa lyhytjänteiseen ja reaktiiviseen koulutuksen kehittämiseen, jolloin haasteiden kasvaessa entistä pienemmällä rahalla pitäisi saada entistä enemmän aikaan.
Koulupoika asettelee erivärisiä kirjaimia ja numeroita koululuokassa liitutaululle,

Mitä tarkoittaa tehokkuus koulutuksessa? Kärjistäen tehokas tilojen käyttö tarkoittaa mahdollisimman monta oppilasta per neliömetri ja mahdollisimman korkea käyttöaste päivän jokaisena tuntina. Tehokas lukujärjestys suunnitellaan sen mukaan, missä tilaa sattuu olemaan, eikä sen mukaan, miten saataisiin pedagogisesti mielekäs koulupäivä. Tehokas koulun johtaminen tarkoittaa mahdollisimman suuria yksiköitä yhden rehtorin johdettavaksi.

Miltä tehokkuus näyttää lapsen näkökulmasta? Ruuhkaisia, meluisia luokkia ja käytäviä, 15 minuutin ruokailuja, herkästi hermostuvaa opettajaa ja kiirettä oppitunnilla.

Tehokkuus ei jätä tilaa pedagogiselle mielekkyydelle – ilman väljyyttä koulujärjestelmä on kestämätön

Ajallinen, tilallinen ja rakenteellinen väljyys lisää koulujen resilienssiä eli kestävyyttä. Pienentämällä keskimääräistä luokkakokoa muutamalla oppilaalla voidaan rauhoittaa luokan ryhmädynamiikkaa ja parantaa yhteisöllisyyttä. Opettaja ehtii tutustua oppilaisiinsa ja paremmin huomioida heidät opetuksessa. Tilallinen väljyys edistää opetuksen tarkoituksenmukaisuutta, joustavuutta ja luovuutta, kun tilat taipuvat erilaisiin pedagogisiin ratkaisuihin. Väljyys oppituntimitoituksessa mahdollistaa sairastuneen kollegan sijaistamisen, tukiopetuksen järjestämisen oppilaalle tai tuntien hyödyntämisen kehitystyöhön tai täydennyskouluttautumiseen. Kaikki voivat paremmin, kun rakenteet eivät turhaan estä opettajia hyödyntämästä ammatillista osaamistaan.

Väljyydellä tavoitellaan ongelmien ennaltaehkäisyä. Väljyys mahdollistaa joustavuuden ja nopean reagoinnin lapsen ongelmaan, kun se on vielä hallittavissa ja helpommin ratkaistavissa. Väljyys antaa sekä oppilaille että opettajille aikaa ja tilaa palautumiselle koulupäivän aikana. Vuoden 2023 kouluterveyskyselyssä jo 41 prosenttia 8.- ja 9.-luokkalaisista kokivat olevansa väsyneitä ja uupuneita päivittäin. Heikko palautuminen vaarantaa oppilaiden terveyden, eikä julkinen terveydenhuolto pysty vastaamaan kasvaviin mielenterveyden haasteisiin. Niin inhimilliset kuin taloudelliset kustannukset kasvavat.

Yksilön hoitamisen sijaan on aika puuttua taloudellisen tehokkuuden sanelemiin rakenteisiin ja turvata kouluissa kasvatuksen filosofiaan perustuva päätöksenteko.

Kirjoittajat

Portrait picture of a white woman with long, blonde hair slightly smiling.
Oona Piipponen
Tutkijatohtori
Globaalikasvatus ja sukupuolentutkimus
Oulun yliopisto

Oona Piipponen on tutkijatohtori, joka tutkii parhaillaan peruskoulujen kestävyyden toimintakulttuureja, ja niiden eri osa-alueita, kuten johtajuutta, opettajien yhteiskehittämistä ja oppilaiden osallisuutta. Väitöskirjatutkimuksessaan hän kehitti lasten kulttuurienvälisille kohtaamisille mallin alakoulussa. Hän hyödyntää laadullisia tutkimusmenetelmiä, kuten osallistavaa etnografiaa, design-tutkimusta ja narratiivisia menetelmiä.