Viikingit keskuudessamme

Koska törmäsit viimeksi viikinkeihin? Oliko se television sarjassa, mainoksessa, tuotenimessä, pelissä, sarjakuvassa? Populaarikulttuurimme uusintaa viikinkejä ja heihin liittyviä myyttejä koko ajan: kuvat ja tarinat viikinkien sarvikypäristä, barbaarisuudesta ja löytöretkistä ympäröivät meitä. Mitä voimme todellisuudessa tietää viikinkiajasta (n. 800–1000/1100 jKr.) ja viikinkien elämästä? Mikä on totta ja mikä jälkimaailman luomaa myyttiä? Esimerkiksi myytti viikinkien skandinaavisesta alkuperästä on murtunut, ja nykyisin viikingin käsite on laajentunut koskemaan myös muita etnisiä ryhmiä, jotka osallistuivat skandinaavien kanssa ryöstö- ja kaupparetkille Itämeren ja Pohjanmeren alueella sekä Venäjän jokireiteillä.

Tutkijoiden tekemät löydöt päätyvät silloin otsikoihin, kun ne kertovat jostain jännittävästä kuten miekan, aarteen tai laivanhylyn löytymisestä, mutta suuri osa viikinkiaikaan liittyvästä tutkimuksesta jää piiloon suurelta yleisöltä. Uuden riimukirjoituksen löytyminen tai tutkijoiden pohdinta siitä, voiko osa keskiaikaisen runo-Eddan runoista todella olla viikinkiaikaisia, ei synnytä suuria otsikoita.

Viikingit eivät itse kirjoittaneet historiateoksia eivätkä matkakertomuksia, jotka auttaisivat valaisemaan heidän historiaansa. Viikinkien toiminnasta kertovat kirjalliset lähteet ovat ulkopuolisten kuvauksia kohtaamisistaan heidän kanssaan. Viikingit kirjoittivat riimuilla, mutta eivät pergamentille eivätkä mitään pitkiä kertomuksia. Riimukirjoituksia on säilynyt kivissä, joita on yleensä pystytetty kuolleiden sukulaisten muistoksi, tai joissakin esineissä, joihin on kaiverrettu esimerkiksi omistajan nimi.

Islantilainen saagakirjallisuus, jota joskus käytetään lähteenä viikinkiaikaan, syntyi keskiajalla 1100-luvulta lähtien. Saagakirjallisuus on hyvin laaja käsite ja pitää sisällään eri tyylilajeja. Osa saagoista kertoo historiallisista tapahtumista ja henkilöistä, mutta osa on täysin fiktiivisiä seikkailutarinoita, jotka sijoittuvat muualle kuin todelliseen maailmaan. Niihinkin saagoihin, joiden keskiössä ovat historialliset henkilöt ja tapahtumat, tulee suhtautua varauksella, sillä ne eivät ole silminnäkijäkertomuksia, vaan usein pitkän suullisen perimätiedon ja kirjoittajan itsensä tuotteita. Tutkijan kannalta kiinnostavimpia, mutta myös tulkinnallisesti vaikeimpia ovat saagat, joissa historialliset henkilöt ja tapahtumat nivoutuvat keksittyihin ja jopa yliluonnollisiin tapahtumiin.

Hyvä esimerkki on Jómin saaren viikinkien saaga (Jómsvíkinga saga), jonka vanhin säilynyt käsikirjoitus on 1200-luvun lopulta. Siinä esiintyvät mm. sellaiset historialliset henkilöt kuten 900-luvun lopulla eläneet Tanskan kuningas Harald Sinihammas, kuningas Svein Kaksiparta ja norjalainen jaarli Hákon, mutta saagaan mahtuu myös fiktiivisiä henkilöhahmoja ja yliluonnollisia tapahtumia. Saagan keskiössä on tanskalaisen ylimyksen Pálnatókin perustama jómsviikinkien veljeskunta, jonka tukikohta on länsislaavien alueella, vendien maalla. Jómsviikingit niittivät mainetta sillä, että he ottivat joukkoonsa vain valittuja sotureita, noudattivat omia lakejaan ja olivat maineeltaan viikingeistä urheimpia. Kertomus huipentuu meritaisteluun Norjan rannikolla, missä tanskalaisten ja jómsviikinkien yhdistyneet joukot ottivat yhteen norjalaisten kanssa, oletettavasti noin vuoden 987 tienoilla. Saagan mukaan tanskalaiset ja jómviikingit hävisivät taistelun, koska jaarli Hákon kutsui avukseen suojelijajumalattarensa Þorgerð Hörðabrúðin. Taistelun jälkeen kiinni jääneet jómsviikingit teloitettiin, mutta teloitettavat osoittivat järkähtämätöntä mielenlujuutta, mikä vahvisti joukon maineen jälkipolville.

Jómsviikinkien olemassa oloa on vaikea todistaa historiallisesti todeksi, vaikka heihin viitataan myös muissa saagoissa ja arkeologiset kaivaukset nykyisen Pohjois-Puolan rannikolla osoittavat, että alueella asui viikinkiaikana skandinaaveja. Esinelöytöjä on mm. Wolinin saarelta Oder-joen suistosta, ja tämä paikka onkin haluttu nähdä jómsviikinkien tukikohtana, vaikka alueelta ei olekaan löytynyt saagan kuvaamaa mahtavaa linnoitusta. Viikinkien yhdistäminen alueeseen on kuitenkin niin vetovoimainen tekijä, että joka elokuun alussa Wolinin saarella pidetään kenties Euroopan suurin, paripäiväinen viikinkifestivaali.

Jómin saaren viikinkien saaga osoittaa, että saagoissa historiallinen ja keksitty sekoittuvat keskenään. Totuus voi olla tarua ihmeellisempi, mutta liian usein se on proosallista eikä näin ollen päädy vaikkapa populaarikulttuurin osaksi. On paljon jännittävämpää kuvata viikingit sarvikypärät päässä ja takkuisissa turkisvaatteissa kuin tavallisissa kypärissä ja villatunika päällä. Viikinkikuvasto populaarikulttuurissa kertoo enemmän omasta ajastamme kuin menneisyydestä. Viikinkiajasta on haluttu löytää jotain ”alkuperäistä” ja ”aitoa” oli kyse sitten kulttuurista, uskonnosta tai poliittisten mielipiteiden perustelusta. Se on eskapismia maailmasta, joka tuntuu monimutkaiselta verrattuna menneisyyden maailmaan. Menneisyys – mitä kauempana se on omasta ajastamme – vaikuttaa usein lohdullisen yksinkertaiselta ja selkeältä. Kyse on kuitenkin siitä, mitä haluamme menneisyydessä nähdä eikä siitä, millaista elämä todellisuudessa oli tuolloin.

***

Sirpa Aalto pitää 24.4.2019 klo 16.15 Tellus Stagella esitelmän aiheesta Islantilainen saagakirjallisuus – viikinkien viisauksia vai tarinoita menneisyydestä? Aalto on kirjoittanut yhdessä FT Kirsi Kanervan kanssa kirjan Johdatus saagakirjallisuuteen (Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys ry., 2019), joka on ensimmäinen kattava esitys suomeksi islantilaisen saagakirjallisuuden eri tyylilajeista. Kirja julkaistaan luennon yhteydessä. Luennollaan Aalto kertoo sekä saagakirjallisuuden syntyhistoriasta että saagojen kääntämisestä. Sirpa Aalto on julkaissut vuoden 2019 alussa käännöksensä Jómin saaren viikinkien saaga (Atrain&Nord, 2019)

Sirpa Aalto toimii humanistisessa tiedekunnassa tutkimuskoordinaattorina. Hän on Skandinavian keskiajan dosentti ja opettaa Suomen ja Skandinavian historiaa Scandinavian Studies Summer School -ohjelmassa sekä viikinkiajan historiaa Scandinavian Studies -ohjelmassa.