”Muistisairaudella yksi yllättävä riskitekijä” -Iltalehti 25.2.2023
”Aivoinfarktin piilevä riskitekijä voi jäädä huomaamatta” -Ilta-Sanomat 9.12.2023
Tässäpä kuluneelta vuodelta pari iltapäivälehtien otsikkoa, joissa puhutaan ”riskitekijöistä”. Tämä sana kuuluu myös sekä lääkäreiden että lääketieteen tutkijoiden käyttämään sanastoon: sanahaulla Oulun yliopiston tiedotearkistosta löytyy 159 osumaa (tilanne 19.12.2023), jotka ovat lähinnä lääketieteen tai epidemiologian alan väitöskirjoja tai julkaisu-uutisia.
Jos termi pilkotaan osiinsa, niin kyseessä on mitä ilmeisimmin jonkinlainen ”tekijä”, joka on yhteydessä kiinnostuksen kohteena olevan ilmiön ”riskiin”. Jos kiinnostuksen kohteena on esimerkiksi sairaus, niin kyseessä lienee siis jotain, jota tulisi välttää, mikäli suinkin mahdollista. Riskitekijästä puhuttaessa voidaan viitata esimerkiksi tupakointiin, ylipainoon tai vaikkapa veriarvoihin kuten kolesterolitasoon. Näiden kolmen tekijän tiedetäänkin liittyvän useiden sairauksien riskiin.
Väestöterveyden ja lääketieteen kannalta on kuitenkin olennaista tietää tarkemmin, minkälainen yhteys “tekijän” ja tutkittavan ilmiön “riskin” välillä on – onko kyseessä kausaliteetti eli syy-seuraussuhde riskitekijästä ilmiöön, vai pelkkä korrelaatio eli tilastollinen yhteys riskitekijän ja ilmiön välillä? Jos kyseessä on syy-seuraussuhde, riskitekijän onnistuneesta välttämisestä voidaan olettaa ilmiön todennäköisyyden pienenevän. Vastaavaa ilmiön todennäköisyyden pienenemistä ei voida suoraan olettaa, mikäli riskitekijän ja ilmiön esiintyvyyden välillä on pelkkä korrelaatio, mutta ei syy-seuraussuhdetta. Tieto syy-seuraussuhteista on siis hyvin olennaista esimerkiksi sairauksien ennaltaehkäisyn kannalta.
Tässä konkreettinen esimerkki: Verenkierron kolesteroli voidaan hyvin karkeasti jakaa joko “hyvään” HDL-kolesteroliin ja “pahaan” LDL-kolesteroliin. Nykytiedon valossa kohonneet LDL-kolesteroliarvot ovat syy-yhteydessä kohonneeseen sepelvaltimotaudin todennäköisyyteen. LDL-kolesterolia alentavat lääkitykset ovatkin usein toimivia ja laajasti käytössä sepelvaltimotaudin ehkäisyssä.
Matala HDL-kolesterolitaso puolestaan korreloi sepelvaltimotaudin riskin kanssa, mutta syy-yhteydestä ei ole olemassa kiistatonta näyttöä. HDL-kolesterolitason nostamiseen tähtäävien lääkitysten toimivuudesta sepelvaltimotautien ehkäisyssä ei myöskään ole vakuuttavia todisteita. HDL-kolesteroliarvoja voidaan kuitenkin käyttää esimerkiksi erilaisissa sepelvaltimotaudin riskilaskureissa (https://www.kaypahoito.fi/pgr00069).
Ovatko siis sekä kohonneet LDL-kolesteroliarvot että matalat HDL-kolesteroliarvot sepelvaltimotaudin riskitekijöitä?
Valitettavasti vastaus tähän kysymykseen on jokseenkin tylsä: ”riskitekijä”-termin tarkoitus riippuu siitä, miten kirjoittaja sen määrittelee, eikä termi ole hyvin määritelty edes tutkijoiden keskuudessa!
Määrittelyn ongelma piilee siis siinä, mitä tutkitaan: jos halutaan ennustaa yksilön riskiä sairastua sepelvaltimotautiin, voidaan matalan HDL-kolesterolin sanoa olevan yksi sairastumista ennustavista riskitekijöistä. Jos puolestaan tavoitteena on tunnistaa sepelvaltimotaudin riskiin vaikuttavia syitä, matalaa HDL-kolesterolia ei voida kutsua sepelvaltimotaudin riskitekijäksi. Matala HDL-kolesteroli toki korreloi sekä itse taudin että myös korkean LDL-kolesterolin eli taudin kausaalin riskitekijän kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että matalan HDL-kolesterolin ja sepelvaltimotaudin välinen korrelaatio johtuu osittain korkean LDL-kolesterolin aiheuttamasta sekoittuneisuudesta.
Riskitekijöiden erilaisten luonteiden vuoksi uutisissa törmää joskus huvittaviltakin kuulostaviin väitteisiin, joista esimerkkinä Anders Huitfeldtin vuoden 2016 artikkelin otsikossaan esittämä retorinen kysymys: ”Onko kaviaarinsyönti riskitekijä miljonäärinä olemiselle?”. Jos näkee henkilön ravintolassa tilaamassa tyyristä kaviaaria, voidaan tämän perusteella ennustaa tilaajan olevan varakas. Kuten sepelvaltimotautiesimerkissä, myös varakkuutta ennustamaan voitaisiin tehdä “laskuri”, jossa voidaan hyödyntää tietoa henkilön ravintolatottumuksista. Kaviaarinsyönti voidaan siis käsittää ennustavana riskitekijänä varakkuudelle.
Kaviaarinsyönti ei itsessään kuitenkaan tee kenestäkään rikasta, eli se ei ole varakkuuden kausaali riskitekijä. Tässä tilanteessa syy-seuraussuhde menee luultavasti päin vastoin, eli rikkaus lienee yksi kalliin kaviaarin tilaamisen mahdollistava tekijä.
Yleisesti käytetyt termit voivat siis olla epätarkasti määriteltyjä jopa alan asiantuntijoiden keskuudessa. Tarkemmasta kielenkäytöstä vastuu on ainakin osittain meillä tutkijoilla (me kaikki blogin pääkirjoittajat olemme työssämme käyttäneet tätä monitulkintaista ja toisinaan epäselvää termiä). Olisi hyvä, jos etenkin me tutkijat olisimme tietoisempia ”ennustavien riskitekijöiden” ja ”kausaalien riskitekijöiden” välisestä erosta.
Tämän tekstin myötä Terveyttä tutkimassa -blogin kirjoittajat toivottavat kaikille rentouttavaa joulunaikaa ja kohtuudella kaviaaria joulupöytiin!
Lähteet
Huitfeldt A. Is caviar a risk factor for being a millionaire? BMJ (2016). https://doi.org/10.1136/bmj.i6536.
Shaya GE et al. Coronary heart disease risk: Low-density lipoprotein and beyond. Trends Cardiovasc Med. (2022). https://doi.org/10.1016/j.tcm.2021.04.002.
Pääkirjoittaja: Ville Karhunen
Terveyttä tutkimassa -blogissa kirjoitetaan väestöterveyden ja lääketieteen tutkimukseen liittyvistä aiheista sekä esitellään ja pohditaan ajankohtaisia aiheeseen liittyviä ilmiöitä. Kirjoittajina toimivat pääasiassa lääketieteellisen tiedekunnan tutkijat.