Laskettelu on sosiaalinen laji
Lautailu-innostuksesta seuratoimintaan
Kun Maija Rautvuori muutti Espoosta Ouluun opiskelemaan arkkitehtuuria vuonna 2010, hän ei arvannut, että pohjoisessa odottaisi opintojen lisäksi uusi harrastus.
”Innostuin lautailusta, ja se vei mennessään. Olen alkanut tykätä talvista paljon enemmän kuin ennen. Iso osansa lajin hauskuudessa on Ystävällisellä Kaunohiihtoseuralla, jonka reissuilla on ollut ihan mahtavaa”, seuran graafikkona aikaisemmin toiminut Rautvuori hehkuttaa.
Ystävällinen Kaunohiihtoseura on avoin kaikille Oulun yliopiston opiskelijoille.
”Tällä hetkellä aktiivisia jäseniä on kolmisensataa. Reissuille pääsevät mukaan muutkin, jos tilaa on”, kertoo seuran sihteerinä aikaisemmin toiminut Matias Ristimella.
Rovaniemellä lapsuutensa viettänyt Ristimella lasketteli lapsena, mutta harrastus unohtui vuosiksi. Nyt kipinä on löytynyt uudelleen.
”Laskettelusta on tullut intohimoharrastus, joka määrittelee melko pitkälti talven aikataulun”, tuotantotalouden opiskelija kertoo.
Vuonna 2004 perustettu Ystävällinen Kaunohiihtoseura on varsin aktiivinen reissujen järjestäjä. Paitsi kotimaan hiihtokeskuksiin, kuten Rukan kauden avajaisiin ja Iso-Syötteen Freeride Openiin, seura järjestää vuosittain matkoja myös Ruotsiin Hemavan Student Ski:hin ja Alpeille.
”Hemavaniin lähti viimeksi kaksi täyttä bussillista ja Ranskan Tignesiin viitisenkymmentä jäsentä”, Ristimella kertoo.
Tasovaatimuksia jäsenyydelle ei ole.
”Vaihto-opiskelijoitakin on joskus lähtenyt mukaan. Hemavanissa taitaa olla joka vuosi ilmainen hiihto-opetuskin.”
Laskettelemaan keskellä kaupunkia
Rautvuori ei tuntenut seuran jäsenistä juuri ketään liittyessään mukaan.
”Olen saanut tosi paljon uusia tuttuja. Omat kaverit eivät välttämättä ole niin innostuneita laskettelusta, joten seuran kautta olen löytänyt lautailukavereita.”
Rautvuori hehkuttaa myös Oulun omaa hiihtokeskusta, Ruskotunturia.
”Ei kovin monessa kaupungissa pääse keskellä kaupunkia laskemaan. Ruskotunturilla tapaa myös aina kavereita. Laskettelu on sosiaalinen laji. Parasta siinä on itsensä ja omien pelkojensa ylittäminen”, Rautvuori sanoo.
Seura perii jäseniltään pienen jäsenmaksun, ja sen kautta on myös mahdollisuus päästä talkoohommiin hiihtokeskusten tapahtumiin. Tulevan talven matkat suunnitellaan yleensä heti syksyllä, jotta tarvittavat järjestelyt ehditään tehdä.
”Viimeksi Alppireissu taisi tulla täyteen kolmessa minuutissa”, Ristimella hymyilee.
Tämä juttu on #UniOulu-lehden sisältöä.