Muuttuvaan maailmaan: Oppiminen, koulut(us), sivistys ja osallistuminen

Ihmistieteet kattavat humanistiset, kauppatieteelliset, kasvatustieteelliset ja ihmismaantieteen alat.

Luentoja voi seurata suorana Oulun yliopiston YouTube-kanavalla. Sarjan viimeinen luento on keskiviikkona 24.11. klo 17–19. Luennot pidetään suomeksi. Juontajana Simo Kekäläinen.

Yleisöllä on Studia Generalian henkeen kuuluen mahdollisuus esitysten jälkeen esittää kysymyksiä ja kommentteja esittäjille osoitteessa https://viestiseina.fi/unioulu/​

Kaikki sarjan teemoista ja esityksistä kiinnostuneet ovat tervetulleita seuraamaan luentoja!

Eudaimonia-instituutti

Ohjelma:

Yhteisöllisen oppimisen säätelytaidot. Professori Sanna Järvelä, CLEVER change -hanke

Yhteisöllinen oppiminen on tuloksellinen tapa oppia, luoda uutta tietoa ja ratkaista ongelmia yhdessä kasvokkain, etäopiskelussa ja hybridityöskentelyssä. Siihen liittyy kuitenkin monia haastavia ajatteluun ja vuorovaikutukseen liittyviä vaiheita. Olemme tutkineet oppimisen strategista säätelyä yksilöillä ja ryhmillä. Tiedämme, että strateginen säätely auttaa oppimaan paremmin. Tutkimuksemme on osoittanut, että teknologian avulla voimme tukea yhteisöllisen oppimisen haastetilanteita. Oppimisen säätelytaidot ovat tulevaisuuden kompetensseja, joita tarvitaan paitsi koulussa, työelämässä ja eri elämäntilanteissa.

Lasten ja nuorten aktiivisen osallisuuden piilevät esteet. Professori Maija Lanas, Active equity -hanke

Lasten ja nuorten aktiivisen osallisuuden tukeminen, kuulluksi tuleminen ja kuulumisen tunne ovat tärkeitä hyvän lapsuuden ja nuoruuden, hyvän kasvun, oppimisen sekä yhteiskuntaan asettumisenkin kannalta. Siksi niitä pyritään tukemaan kouluissa niin opettajien, muun henkilökunnan, koulutuspolitiikan ja opetussuunnitelmankin taholta. Silti lasten ja nuorten aktiivisen osallisuuden, kuulluksi tulemisen ja kuulumisentunteen toteutuminen ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Syyt tähän eivät ole yksittäisten opettajien toiminnassa tai opetussuunnitelmassa niinkään kuin piilevissä rakenteissa. Jotta lasten ja nuorten aktiivista osallisuutta voidaan tukea, on näitä piileviä rakenteita tehtävä näkyväksi.

Kansalaisuus on muutoksessa, mutta miksi ja miten sitä tulisi tarkastella kasvatusfilosofian näkökulmasta? Professori Katariina Holma, Citizenship in Change -hanke

Demokraattinen järjestelmä elää ja muuttuu, muutosta rakentavat sen kansalaiset. Luottamus demokraattiseen järjestelmään ja sen kykyyn tukea kansalaistensa hyvää elämää on kyseenalaistettu viime vuosina monilta suunnilta. Kasvatuksen on kautta länsimaisen filosofian ja historian nähty olevan keskeisessä roolissa kulloinkin vallalla olevan yhteiskuntajärjestyksen vaalimisessa ja kehittämisessä. Käsityksemme siitä, mitä demokratia on ja mitä sen parhaimmillaan tulisi olla tai millaisia kansalaisia demokratia tarvitsisi yltääkseen parhaimpaansa, ovat kuitenkin usein aika epätarkkoja, harvemmin huolelliseen argumentaation ja pohdintaan perustuvia. Yhtä lailla on epäselvää, millainen rooli kasvatuksella on ja millainen sillä kenties voisi olla tässä kokonaisuudessa. Näihin kysymyksiin vastaaminen edellyttää filosofista tutkimusotetta. Kansalaisuus muutoksessa -tutkimushanke tarkastelee erilaisten filosofisten perinteiden näkökulmista kysymyksiä demokraattisten toimintatapojen muotoutumisesta kasvatuksessa, kriittisen ajattelun merkityksestä demokratian kansalaiselle sekä sosiaalisessa mediassa tapahtuvan julkisen keskustelun roolista demokratian kansalaiseksi kasvamisessa.

Kirjoitetaanko historiaa vielä tulevaisuudessa? Historian ymmärtäminen digitaalisessa maailmassa. Tutkijatohtori Ilkka Lähteenmäki, Microhistorical Epistemology: Building the Epistemology of History through Practice -hanke

Historiaa on perinteisesti sananmukaisesti kirjoitettu. Kuitenkin jo vuosia historian esittäminen visuaalisesti monin eri tavoin tai kokonaan muissa medioissa on tullut yhä yleisemmäksi. Pelit, elokuvat ja jopa Twitter ovat välineitä historian esittämiselle omalla ajallamme. On kuitenkin vähän, jos lainkaan, pohdittu näiden muotojen suhdetta kirjalliseen historian esittämiseen. Samaan tapaan vähälle huomiolle on jäänyt kysymys, miten uudet mediat muuttavat tiedollisia ja representationaalisia kysymyksenasetteluita. Esimerkiksi: Historia itsessään ei ole kirjoitettua, vaan elettyä. Voiko olla niin, että uudet mediat, kuten virtuaaliset esitystavat, saattavat onnistua tiedollisesti jopa paremmin esittämään menneisyyttä kuin perinteinen kirjallinen muoto? Voidaanko uudet mediat historian esittämisessä nähdä progressiivisena askeleena? Toisaalta riskitkin ovat merkittävät viihteellisyyden muokatessamme yhä vahvemmin käsityksiämme menneisyydestä.

Arvokkaiden luonnonvarojen hallinta kehittyvissä maissa. Professori Päivi Lujala, TIGRe-hanke

Monet kehittyvät maat eivät hyödy arvokkaista luonnonvaroistaan, vaikka niin öljyn, jalokivien kuin mineraalien pitäisi tarjota mahdollisuuksia luoda talouskasvua, edistää hyvinvointia ja ylläpitää rauhaa. Tämä ’luonnonvarojen kirous’ on usein seurausta vääristä ratkaisuista luonnonvarojen ja niihin liittyvien tulovirtojen hallinnassa sekä esimerkiksi korruptiosta. Tämä esitys pureutuu siihen, miten avoimuus ja kansalaisten osallistaminen luonnonvarojen hallinnassa voi edistää tasapuolista vaurastumista luonnonrikkauksien avulla kehittyvissä maissa.