Auringonpimennys kokosi tutkijat Linnanmaan observatorioon
Pääosin tähtitieteen observatoriot sijaitsevat syrjäseuduilla kaukana valosaasteesta, mutta sellainen löytyy myös Oulun yliopiston Linnanmaan kampukselta. Keltaiseksi maalattu peltikupu maisemoituu maan tasalta muuhun rakennukseen, eikä siitä ole mainintaa kampuskartoissa, joten koko observatorion olemassaolo on voinut jäädä monelta pimentoon. Se ei myöskään ole avoimessa käytössä, vaan palvelee tähtitieteen peruskurssin demonstraatioissa ja opiskelijoiden käytössä.
Avaruusfysiikan ja tähtitieteen yksikön väitöskirjatutkija Markus Similä oli mukana, kun auringonpimennys kokosi kymmenkunta avaruusfysiikan ja tähtitieteen tutkijaa seuraamaan ja kuvaamaan pimennystä observatorion teleskoopeilla, kiikareilla sekä paljain silmin tarkoitukseen soveltuvien aurinkosuodattimien avulla.
Similä onnistui tallentamaan osittaisen auringonpimennyksen lisäksi auringonpilkun, osoituksen Auringon magneettisesta aktiivisuudesta. Auringon aktiivisuus on suuren kiinnostuksen kohteena myös Oulun yliopiston avaruusfysiikan tutkimuksessa.
"Auringon aktiivisuus vaikuttaa myös Maahan: Auringosta lähtevät hiukkaset voivat synnyttää revontulia ja geomagneettisia myrskyjä sekä vaurioittaa esimerkiksi satelliitteja ja sähköverkkoja. Näitä Maan lähiavaruuden vaihteluja, avaruussäätä tutkitaan laajasti Oulun yliopistossa."
Observatorio valmistui kampuksen rinnalla
Observatorion huoltokansiosta löytyvät sähköpiirustukset ja raportit kertovat, että observatorio valmistui paikalleen jo osana kampuksen neljättä rakennusvaihetta vuonna 1980. Kiinteästi paikalleen asennettu peilikaukoputki on Celestron C14, jonka lähes 4000 mm polttoväli mahdollistaa hyvin esimerkiksi Saturnuksen renkaiden tai Jupiterin tarkkailun.
Planeetat ovat myös niin kirkkaita, ettei Linnanmaata ympäröivä valosaastekaan haittaa. Sen hallinta onnistuu tarvittaessa myös fyysisillä filttereillä.
Teleskoopissa on ekvatoriaalinen moottorijalusta, mikä mahdollistaa kameralle pitkät valotusajat teleskoopin seuratessa maapallon pyörimisakselin suuntaa. Moottori on kuitenkin osittain epäkunnossa ja pääpeiliin ja etulinssiin on ajan saatossa kertynyt likaa, joka heikentää optista kuvanlaatua. Aurinkokuvat saatiin otettua pienemmällä 2000 mm Celestron CPC-teleskoopilla, joka kuuluu niin ikään observatorion varustukseen.
Teksti: Juha-Pekka Honkanen
Kuva auringosta: Markus Similä
Kuva observatoriosta: Sicheng "Tom" Yu