Ikiroudan sulamisella on laaja-alaiset vaikutukset rakennettuun ympäristöön

Ikiroudalla on keskeinen rooli arktisen alueen kestävässä kehityksessä. Ikiroudan sulaminen rikkoo rakennuksia ja teitä aiheuttaen kymmenien miljardien eurojen lisäkulut lähitulevaisuudessa, selviää suomalaisten maantieteilijöiden koordinoimassa kansainvälisessä katsaustutkimuksessa.
Rakennus Fairbanksissa Alaskassa.

Ikiroutaa esiintyy laajasti arktisella alueella ja vuoristoissa, kuten Tiibetin ylängöllä. Rakentaminen itsessään ja ilmaston lämpeneminen sulattavat ikiroutaa, joka taasen uhkaa olemassa olevaa infrastruktuuria ja tulevia rakennusprojekteja.

Koko pohjoisen pallonpuoliskon ikirouta-alueen kattaneessa katsauksessa havaittiin, että vaurioituneiden kohteiden osuus koko rakennuskannasta vaihteli alle 10 prosentista jopa 80 prosenttiin. Suurimmat vahinko-osuudet sijoittuivat Venäjälle, kun Tiibetin ylängöllä ja osissa Kanadaa osuudet olivat noin 30 prosentin tuntumassa.

”Julkaistujen tutkimusten mukaan vähiten vaurioita esiintyi Euroopan ikirouta-alueilla, kuten Alpeilla ja Huippuvuorilla”, toteaa professori Jan Hjort Oulun yliopiston maantieteen tutkimusyksiköstä.

Ennusteet kertovat kasvavista vahingoista ja lisääntyvistä kuluista

Jopa 70 prosenttia nykyisestä infrastruktuurista sijaitsee vaara-alueella, kun huomioidaan ilmastonmuutoksen aiheuttama maaperän lämpeneminen. ”Noin 500 arktista kylää ja kaupunkia sijaitsee alueilla, joilta ikiroudan ennustetaan sulavan tämän vuosisadan puoliväliin mennessä”, täsmentää professori Miska Luoto Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen osastolta.

Liikenne- ja kuljetusinfrastruktuuri, kuten rautatiet sekä öljy- ja kaasuputket, vaikuttavat olevan haavoittuvimmassa asemassa. Suhteellisesti eniten infrastruktuuria on vaara-alueilla Keski-Aasian vuoristoalueella, jossa ikiroudan lämpötilat ovat jo nyt lähellä 0 celsiusastetta.

”On huomioitava, että näissä maantieteellisesti hyvin laajoissa analyyseissä ei ole voitu huomioida rakentamisen ja rakennusten itsensä aiheuttamaa ”lämpökuormaa”, joten uhat voivat hyvinkin konkretisoitua laajamittaisina rakennusvaurioina vielä ennen tämän vuosisadan loppua”, arvioi Jan Hjort.

Ikiroudan kantokyvyn heikkenemiseen liittyvät infrastruktuurin ylläpito- ja korjauskulut voivat nousta arktisella alueella noin 30 miljardiin euroon vuoteen 2060 mennessä. Yksinomaan Venäjällä kulut voivat nousta yli 20 miljardiin euroon. Tosin arvioiden katsottiin sisältävän kohtalaisen paljon aineistoista johtuvaa epävarmuutta. ”Puutteena voidaan pitää myös sitä, ettei vastaavia kustannusarvioita ollut saatavilla Kiinan laajoilta ikirouta-alueilta”, lisää Miska Luoto.

Ehdotuksia kestävämmälle tulevaisuudelle

Katsauksessa esitellään myös keinoja, joiden avulla tuleviin uhkiin voidaan pyrkiä varautumaan. Lukuisten jo olemassa olevien rakennusteknisten ratkaisujen lisäksi tarvitaan tarkempia ennusteita ikiroudan muutoksesta tulevaisuudessa. Yksityiskohtaisemmilla aineistoilla ja ennusteilla voitaisiin tehdä parempia vaara-alueiden kartoituksia ja tarkempia kustannuslaskemia. Myös paremman vuoropuhelun tutkijoiden, suunnittelijoiden, rakentajien, päättäjien ja muiden ikirouta-alueen toimijoiden välillä katsottiin olevan tärkeää pyrittäessä kohti kestävämpää tulevaisuutta.

Katsausartikkeli julkaistiin 11.1.2022 arvovaltaisessa Nature Reviews Earth & Environment -julkaisusarjassa.

Artikkeli:
Jan Hjort, Dmitry Streletskiy, Guy Doré, Qingbai Wu, Kevin Bjella, Miska Luoto: Impacts of permafrost degradation on infrastructure, Nature Reviews Earth & Environment. DOI: https://doi. org/10.1038/s43017-021-00247-8

Artikkelin esittely verkossa

Kuva: Vladimir Romanovsky

Viimeksi päivitetty: 13.1.2022