Julkiset toimijat edistämään vähähiilisen betonin käyttöönottoa

Suomen strateginen kiertotalousohjelma on juuri julkaistu. Ohjelman tavoitteena on, että Suomi on hiilineutraali kiertotalousyhteiskunta vuonna 2035. Vähähiilisiä ratkaisuja edellytetään yhteiskunnan kaikilla sektoreilla. Ohjelman yhtenä tavoitteena on vähentää rakentamisen ympäristövaikutuksia merkittävästi. Tavoitteena on ottaa käyttöön taloudellisia kannusteita ja uusia hankintakäytäntöjä, jotta alalle syntyy kilpailua hiilineutraalin kiertotalouden ratkaisuilla. Myös Pariisin ilmastosopimus edellyttää vähähiilisten ratkaisujen käyttöönottoa yhteiskunnan eri sektoreilla.
KEINO ja Oulun yliopisto

Ratkaisuja vähähiiliseen betonirakentamiseen

KEINO-osaamiskeskus ja Oulun yliopisto järjestivät tammikuussa 2021 keskustelutilaisuuden, jonka tavoitteena oli saada tilannekuva vähähiilisten betonimateriaalien tarjonnasta ja tulevaisuuden näkymistä. Webinaarissa pureuduttiin julkisten hankkijoiden keinoihin ja markkinoiden tarjoamiin mahdollisuuksiin edistää vähähiilisen betonirakentamisen ratkaisuja.

Rakennussektorilla on merkittävä rooli siirryttäessä kohti hiilineutraalia ja kiertotalouden mukaista Suomea. Sementinvalmistus on maailmanlaajuisesti merkittävin yksittäinen hiilidioksidipäästöjen lähde. Tämän vuoksi kiinnostus vähäpäästöisiä, sementtiä korvaavia sideaineita kohtaan on kasvanut viime vuosina. Vaihtoehtoisiin betonimateriaaleihin liittyvää tutkimusta tehdään paljon, ja ensimmäiset tuotteet ovat jo markkinoilla.

Ratkaisut edellyttävät pilottihankkeita

Vähähiiliset betonimateriaalit voivat pohjautua joko tavallisen sementin käyttöön tai materiaaleihin, joissa sementtiä ei käytetä ollenkaan. Vähäpäästöisempiä sementtiin pohjautuvia tuotteita löytyy jo. Tilaisuudessa esiteltiin Rudus Oy:n Vihreä betoni - tuotenimellä betonilaatu, jonka kasvihuonekaasupäästöt ovat jopa 40 tai 60 prosenttia pienemmät kuin tavanomaisella betonilla. Tätä vähähiilistä betonimateriaalia voidaan käyttää pääasiassa samalla tavalla kuin tavallista betonia. Materiaalin lujuudenkehitys on kuitenkin hitaampaa kuin tavanomaisella betonilla, mikä on huomioitava esimerkiksi työmaan aikataulusuunnittelussa.

Geopolymeeribetoni, joka pohjautuu sementin sijaan teollisuuden sivuvirtojen hyödyntämiseen sideaineena, on tällä hetkellä kaupallistamisen kynnyksellä. Uusien materiaalien saattaminen markkinoille edellyttää materiaalin käyttöä aluksi koekohteissa. Tilaisuudessa esiteltiin Lappeenrannan kaupungin hanke, jossa geopolymeeribetonista valmistettiin meluvalli ja muita infrarakentamisen tuotteita. Toinen esimerkki löytyi tulevan kesän asuntomessualueelta, johon Saint-Gobain Finland Oy ja Keko Geopolymeerit Oy pilotoivat geopolymeeribetonin käytön lattiavalussa. Betolar Oy kertoi tilaisuudessa, että heidän kehittämänsä sivuvirtoihin pohjautuvat pihakivi- ja valmisbetonituotteet saadaan markkinoille jo tämän vuoden aikana.

Tilaisuudessa kuultiin myös kansainvälinen esimerkki. Oslon seudulla uusissa julkisissa palvelurakennuksissa on käytetty betonia, jonka hiilidioksidipäästöt ovat jopa 70 prosenttia alan vertailuarvoa pienemmät. Tällaisen eritysbetonin käyttöön liittyy kuitenkin erityiskysymyksiä. Esimerkiksi betonin kuivaaminen voi vaatia paljon energiaa, jolloin on tärkeää huomioida myös työmaavaiheen päästöt. Kaikkein matalapäästöisimpien betonilaatujen kuljetusmatka voi myös olla toimittajien vähyyden vuoksi pitkä, jolloin hinta voi nousta korkeammaksi jo pelkästään rahdin takia. Tiukimman päästöluokituksen betonin käyttö ei siis vielä ole aivan yksinkertaista, joten julkinen hankkija tekee arvokasta työtä sitä pilotoidessaan.

Yhteistyötä ja asennekasvatusta

Geopolymeeribetonin saattaminen markkinoille vaatii eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Tilaisuudessa keskusteltiin mm. geopolymeeribetonin standardoinnista ja pohdittiin työryhmän perustamista asian edistämiseksi. Betonia koskeva standardointi nykyisellään estää tai ainakin hidastaa geopolymeereja sisältävien betonien markkinoilletuloa. Alan kansainvälisissä standardeissa määritellään, että betonin sidosaineena tulee käyttää sementtiä. Esimerkiksi Hollannissa ja Isossa-Britanniassa standardiin on jo lisätty kotimainen laajennus, joka mahdollistaa myös geopolymeeribetonin hyödyntämisen. Samansuuntainen aloite tarvittaisiin myös Suomeen.

Mallia voisi ottaa myös Norjasta. Siellä betonille on asetettu kansalliset päästöluokat. Luokituksen ensimmäisessä versiossa vuonna 2015 vähäpäästöiselle betonille määriteltiin päästöluokat A, B ja C. Alan kehittyessä luokitusta on tiukennettu: vuoden 2019 päivityksessä luokka C pudotettiin pois ja luokitukseen lisättiin A-luokkaa tiukemmat kategoriat “Pluss” ja “Extrem”. Kaikkeinvähäpäästöisimmän, “Extrem”-luokan betonissa betoninpäästöt ovat jopa 70 % alan vertailuarvoa pienemmät.

Teknisten ominaisuuksien lisäksi uusien materiaalien tulee olla kilpailukykyisiä myös hinnaltaan. Tällä hetkellä koekohteiden valmistaminen geopolymeeribetonista on kalliimpaa kuin tavallisen betonin käyttö. Tilaisuudessa kuitenkin todettiin, että vaihtoehtoisten betonituotteiden kilpailukyky saavutetaan, kunhan materiaalien käyttövolyymit kasvavat riittävän suureksi.

Markkinoille tuleminen onkin helpoin aloittaa matalan vaatimustason tuoteryhmistä. Vaikka kaikkea betonia ei voida vielä korvata vähähiilisillä vaihtoehdoilla, esimerkiksi meluvallit, pihakivet ja laatat täyttävät jo niille asetetut vaatimukset. Kenties kaupungeista ja kunnista löytyisi jo nyt käyttökohteita, joissa tavallinen betoni voitaisiin korvata vähähiilisillä vaihtoehdoilla. Materiaalin yleistyminen vaatii aktiivista yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Edelläkävijät ovat ryhtyneet siis jo kehitystyöhön, lähde sinäkin!

Kirjallisuutta

Lisätietoja

Viimeksi päivitetty: 17.2.2021