Kiistelty korkeakouluhaun uudistus on korostanut matematiikan merkitystä lukiossa – Professori: ”Totuus ei ole niin pelottava kuin miltä näyttää”

Ensimmäinen haku-uudistuksen jälkeinen vertailu kertoo, että lukiolaisten ylioppilaskirjoitusten ainevalinnat ovat muuttuneet vain maltillisesti – ainakin toistaiseksi. Professori Jouni Pursiainen ymmärtää kriitikoita mutta korostaa, että korkeakouluun pääsyn mahdollisuudet ovat nyt aiempaa monipuolisemmat.
Image

teksti: Markus Leskinen, MustRead
 

Tänäkin keväänä kymmeniä tuhansia lukiolaisia jännittää tulevaisuutensa puolesta.

Yleensä korkeakouluun hakevilla on ollut kirjoitusten jälkeen vuorossa pääsykokeen ponnistelut. Viime vuonna todistusvalintaa laajennettiin, ja nyt pääsykokeen voi entistä useammin välttää, jos menestyy yo-kokeissa.

Uudistuksen taustalla on lukiolain muutos vuodelta 2018. Lukiolaisten liitto kannatti todistusvalinnan lisäämistä, koska se antoi enemmän arvoa lukiossa tehdylle työlle.

Lukiolaiset ovat kuitenkin pitkin matkaa joutuneet elämään epävarmuudessa yksityiskohtien suhteen. Tilannetta mutkisti se, että kevään 2020 ylioppilaskirjoituksia aikaistettiin koronaviruksen takia.

Kun korona rajoitti pääsykokeiden järjestämistä keväällä 2020, todistusvalintaa päätettiin laajentaa vielä suunniteltua enemmän. Lukiolaisten liitto olisi toivonut, että hakijoita ja opiskelijoita olisi kuultu tarkemmin, kun opiskelijavalintojen muutoksia suunniteltiin.

Sisään päässeiden opiskelijoiden yo-kokeen ainevalinnat eivät kuitenkaan ole suuremmin muuttuneet korkeakoulujen todistusvalinnan laajentamisen jälkeen. 

Näin kertoo tutkimusaineisto vuosina 2019 ja 2020 yliopistoihin valituista opiskelijoista. Aineistoa on tutkinut Oulun yliopiston kemian professori Jouni Pursiainen.

Vuosien väliltä löytyy on oikeastaan vain muutama muutos. 

Viime vuonna sekä pitkän matematiikan että fysiikan kirjoittajia oli korkeakoulupaikan vastaanottajista kolme prosenttiyksikköä enemmän. Samalla niitä, jotka eivät kirjoittaneet matematiikkaa ollenkaan, oli paikan vastaanottaneissa viisi prosenttiyksikköä vähemmän.

Pursiainen uskoo, että yksi syy maltillisiin muutoksiin on se, että hakijoista vain pieni osa on juuri valmistuneita: esimerkiksi tänä keväänä 150 000 hakijasta uusia hakijoita oli alle 30 000 eli alle viidesosa.
 

Matematiikalla pärjää

Pelkällä todistuksella saattoi aiemminkin päästä opiskelemaan useita aineita, mutta opiskelijoita otettiin todistusvalinnalla sisään vain vähän. Käytössä oli myös pääsykoekiintiöitä, ja pelkällä pääsykokeella saattoi päästä sisään vaikka ilman lukion käymistä. Pääväylänä oli kuitenkin yo-kokeen ja pääsykokeen yhdistelmä.

Korkeakoulujen todistusvalintauudistus tehtiin opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan siksi, että Suomessa jopa kaksi kolmasosaa hakijoista jäi ilman opiskelupaikkaa.

Ministeriön mukaan valintakokeita painottava, poistuva malli on kallis ja raskas ja kansainvälisesti poikkeuksellinen. Samalla se vaikuttaa osaltaan opintojen aloituksen viivästymiseen eli ei-toivottuihin välivuosiin. Lisäksi monet lähtevät opiskelemaan ulkomaille helpomman korkeakoulupaikan perässä.

Todistusvalinnan käyttöönoton yhteydessä osa hakijoista kritisoi varsinkin pitkän matematiikan ylivaltaa todistusvalinnan pisteytyksessä. 

Pitkän matematiikan laudatur antaa parhaat pisteet myös moniin yliopistokoulutuksiin, joissa siitä ei välttämättä ole suurta hyötyä. Tällaisia ovat esimerkiksi yhteiskuntatieteet tai humanistiset alat.

Ammattikorkeakoulujen yhteisessä pisteytyksessä pitkän matematiikan laudatur on samanarvoinen vieraan kielen tai toisen kotimaisen kielen laudaturin kanssa.

Yliopistokoulutuksien hakukohteissa äidinkieli on mainittu pakollisena jopa 98 prosentissa todistusvalintojen aloista. Pitkä tai lyhyt matematiikka on todistusvalinnan erikseen pisteytettävä aine 80 prosentissa aloituspaikoista.

Erikseen pisteytettävä tarkoittaa sitä, että matematiikasta annettavia pisteitä ei voi korvata muilla aineilla. Lopuissa 20 prosentissa matematiikka ei ole omassa kategoriassaan, mutta siitä saa pisteitä.

Professori Jouni Pursiaisen mukaan äidinkielen ja matematiikan painotus ei ole tuulesta temmattua. Korkeakouluissa luetaan ja kirjoitetaan paljon. Opiskelijan täytyy hallita isoja kokonaisuuksia ja vaativaa tekstiä.

“Äidinkieltä on tutkittukin, että sen osaaminen ennustaa opiskelumenestystä. Matematiikan osalta on näyttöjä, mutta ne ovat enemmän alakohtaisia. Matematiikka on vaativa aine lukiossa, ja sen osaaminen kertoo yleisestä opiskeluvalmiudesta.”
 

Humanistiset alat eroavat muista

Alat määrittelevät todistusvalinnan kriteerit itse. Pursiainen muistuttaa, että alat haluavat saada parhaat opiskelijat itselleen.

Humanistiset alat eroavat muista siinä, että niissä matematiikkaa ei ole asetettu pisteytettäväksi aineeksi. Pitkästä matematiikasta saa kuitenkin parhaat pisteet, mikä on aiheuttanut kritiikkiä. Esimerkiksi Suomen kieltenopettajien liiton puheenjohtaja Outi Vilkuna kertoi Suomen Kuvalehdelle olevansa huolissaan kielten opiskelusta.

“Jonkin verran ymmärrän kritiikkiä. Totuus ei kuitenkaan ole niin pelottava kuin miltä se julkisessa keskustelussa näyttää. Pitkän matikan kirjoittajista on pulaa, ja usein he haluavat aloille, joissa siitä on hyötyä.”

Todistusvalinnan käyttöönoton myötä kaksi uutta koulutusalaa on ottanut matematiikan pisteytettäväksi aineeksi todistusvalinnassa.

Kasvatusalalla matematiikka ei aiemmassa pääsykoepohjaisessa tilanteessa ollut välttämätön. Sen lisäksi alalle haluavilta mitataan äidinkielen, reaaliaineen ja vieraan kielen osaamista. Toinen matematiikkaa vaativa kokonaisuus on yhteiskunta-, hallinto- ja valtiotieteet.

“Se on hyvä kysymys, minkä verran vaikkapa luokanopettajan pitää osata matematiikkaa. Tai tarvitseeko yhteiskuntatieteissä matematiikan osaamista. Siellä se voi kytkeytyä esimerkiksi talousosaamiseen. Tähän on monia näkökulmia.”

Terveystiedon kirjoittaneiden määrä korkeakouluun hyväksytyistä laski vuoden aikana kolme prosenttiyksikköä. Tämä ei ole ihme, sillä esimerkiksi kasvatusalan todistusvalinnassa terveystiedosta pitää saada moneen muuhun reaaliaineeseen verrattuna yhtä parempi arvosana, jotta pääsee samoille pisteille.

Terveystieto on ollut suhteellisen suosittu aine, sillä sitä on pidetty helppona aineena ylioppilaskokeessa. Se ei kuitenkaan ole yhtä suosittu todistusvalinnan perusteena, joten kannattaa katsoa millä aloilla sen arvosanaa voi käyttää.
 

Yhdessä kokeessa menestyminen riittää

Vaikka todistusvalinnasta puhutaankin paljon, se ei ole ainut tapa päästä korkeakouluun, muistuttaa Pursiainen. Vaikka yli puolet valitaan yleensä todistuksilla, voi pääsykokeiden kautta päästä edelleen opiskelemaan. Lisäksi sisään voi päästä avoimen yliopiston väylän kautta.

Pursiaisen mukaan hakupainealoille, kuten lääketieteen, psykologian ja oikeustieteen aloille on aina ollut vaikea päästä, ja niin on myös tässä systeemissä.

“Aikaisempi systeemi alleviivasi onnistumista sekä ylioppilaskokeessa että valintakokeessa. Tässä uudessa systeemissä riittää, kun onnistuu toisessa.”

Pursiaisen mukaan nykyinen malli monipuolistaa vaihtoehtoja. Matematiikan painotus voi olla todistusvalinnassa, mutta pääsykokeessa sitä ei välttämättä tarvitse.

“Aiemmin perusteltiin jonkin verran pääsykokeen pakollisuutta sillä, että hakija perehtyy hakukohteeseen ja valintakokeeseen perehtyvä on sitoutuneempi. Jos ihminen on saanut hyvät paperit, hän ei välttämättä ole samalla tavoin orientoitunut vaikka lääketieteeseen.”

Sen sijaan ensikertalaiskiintiöstä Pursiainen toteaa suoraan, että se ei välttämättä toimi.

Aiemmin esimerkiksi lääketieteelliseen hakeneet saattoivat ottaa vaikkapa kemian opiskelupaikan vastaan, jos lääkiksen ovet eivät auenneet. Toisaalta nämä opiskelijat harvoin valmistuivat väliaikaisesta opiskelupaikastaan.

Nyt toissijaisia opiskelupaikkoja ei välttämättä uskalleta ottaa vastaan, sillä samalla menettää ensikertalaisstatuksen.

Uudistuksen tavoitteena ollut nuorten opiskelijoiden lisääminen on ainakin yliopistoissa onnistunut, mutta toisaalta myös vanhempia opiskelijoita on tullut lisää. Ammattikorkeakouluissa alle 20-vuotiaiden määrä on jopa vähentynyt, kun muiden määrä on lisääntynyt. Tämä selviää vuosien 2015–2018 tilastoista.

Syynä vanhempien opiskelijoiden määrän kasvamiselle on ensikertalaisuuden myöntäminen myös niille, jotka eivät ole suorittaneet opintoja loppuun ennen vuotta 2014.
 

Stressin kohde vaihtui

Lukiolaisen kannalta muutoksessa on monta näkökulmaa, eikä muutos välttämättä ole helpottanut opiskelijoiden stressiä, josta on viime vuosina puhuttu paljon. THL:n mukaan esimerkiksi lukiolaisten kokema ahdistuneisuus on selvästi lisääntynyt viime vuosina.

Aiemmassa mallissa korkeakouluun haluavan lukiolaisen täytyi lähes aina käydä ensin ylioppilaskokeet ja sen jälkeen osallistua pääsykokeisiin. Tämä lisäsi painetta valmennuskurssien käymiseen.

Varsinkin halutuille aloille hakeminen johti usein vuosien toistuvaan pääsykokeiden kierteeseen. Jos välivuodet pitenevät, opiskelun uudelleen aloittaminen voi olla vaikeaa.

“Aloittajien keski-ikä pyrki välivuosien takia nousemaan, ja se on jo yhteiskunnallinen ongelma. Samalla pääsykokeisiin lukeminen ei auttanut tippaakaan pääsemään muille aloille.”

Kritiikki ei Pursiaisen mukaan kuitenkaan tule tyhjästä. Lukioajalla on nyt enemmän väliä koevalinnan takia, ja se voi lisätä stressiä. Nyt hakupainealoille hakijoiden kannattaa panostaa äidinkieleen ja muihin toivehakukohteessa tarvittaviin aineisiin.

“Jos ei pääse sisään todistusvalinnassa, on järkevää korottaa arvosanoja ja parantaa mahdollisuuksia kaikkiin hakukohteisiin. Korottaminen on parempi tilanne, parantaa kompetenssia monelle alalle.”

Pursiainen oli itse mukana Oulun ja Helsingin yliopistojen yhteisessä todistusvalinnan kehityshankkeessa. Hän toi hankkeeseen tutkimustietoa siitä, millaisilla ylioppilaskokeen ainevalinnoilla ja arvosanoilla opiskelijoita on valittu yliopistoon ennen uudistusta.

Pursiaisen mukaan kaikkien alojen kannalta on tärkeää tietää, minkälaisia opiskelijoita on valittu ennen ja millaisia nyt.

Hänen mukaansa on selvää, että hakupainealoilla on jatkossakin huippuopiskelijoita, mutta uudet hakutavat voivat tuoda opiskelemaan erilaisia ihmisiä kuin aiemmin. Siten jatkotutkimukselle olisi tässä tilanteessa tarvetta.

Suomessa vuosittain noin kuusi prosenttia yliopisto-opiskelijoista keskeyttää opinnot. Ammattikorkeakouluissa osuus on laskenut noin kymmenen vuoden aikana 8,5 prosentista seitsemään. Korkeakouluhaun muutosten vaikutuksista opintojen keskeyttämiseen ei ole vielä tietoa.

“Sellaista systeemiä ei löydykään, jossa olisi vain hyviä tai huonoja puolia. Keski-Euroopassa saatetaan ottaa maksavia opiskelijoita sisään ja sitten katsotaan ketkä pärjäävät. Suomessa tällainen ei varmaan koskaan olisi mahdollista.”
 

Hakijat jakautuvat epätasaisesti

Korkeakouluhakujen jatkuva ongelma on hakijoiden epätasainen jakautuminen alojen kesken. Samalla joka kevät kaksi kolmasosaa hakijoista jää ilman korkeakoulupaikkaa.

Esimerkkinä toimii ensimmäistä kertaa haettavana ollut Oulun yliopiston psykologian opinto-ohjelma, johon yhtä paikkaa kohden oli jopa 26 hakijaa. Samaan aikaan esimerkiksi monet luonnontieteiden alat kärsivät hakijoiden pulasta, kuten Yle kertoi jutussaan.

Pursiaisen mukaan ongelma on se, että lukiolaiset tuntevat huonosti työelämää. Monille tuttuja aloja ovat vain opettajan tai lääketieteen kaltaiset alat.

“Yliopistomaailmassa on pitkä liuta aloja, joissa hakijoista on pulaa. Siellä on ihan hyviä aloja, kuten kemia, joka hiljattain oli jopa Suomen suurin vientiala. Maailmankuvan suppeus on haittana.”

Omaa maailmankuvaansa voi avartaa todistusvalinta.fi-sivustolla, joka kertoo kaikki paikat, joihin voisi päästä sisään omalla ylioppilastodistuksella.

Hakijoiden epätasaisen jakautumisen lisäksi alojen kesken on edelleen myös vahvaa sukupuolittumista. Naiset eivät edelleenkään hakeudu kovin innokkaasti esimerkiksi tekniikan alalle.

Pursiaisen mukaan opinnonohjaajissa on noussut mielenkiintoa tutkimustietoa kohtaan, ja hän onkin myös itse ollut välittämässä heille tietoa.

“Toivoisin, että todistusvalinta kertoo siitä, mitä osaamista tarvitaan milläkin alalla. Todistusvalinnan ikävä lieveilmiö on se, että että sen kautta tulkitaan oppiaineiden yleistä paremmuutta. Se on hyödytön näkökulma, koska kyse on eri alojen erilaisista tarpeista.”

Ylioppilaslautakunnan jäsenenä toimiva Pursiainen toivoo, että lukion monipuolisuus voi tarjota reittejä mielenkiinnon löytymiseen. Tulevaisuuden ammattia lukiolaisen ei kuitenkaan tarvitse tietää.

“Suomessa puhutaan paljon, että miten 16-vuotias voi tehdä valintoja. Euroopassa niitä tehdään vielä nuorempana, joten ei Suomessa vaadita sen aiemmin kuin muualla.”

Pursiainen kuitenkin myöntää, etteivät valinnat opiskelun suhteen ole ikinä olleet helppoja. Hänen mielestään tehdyn valinnan jälkeen kannattaa kuitenkin opiskella tosissaan.

“En minäkään tiedä, valitsinko absoluuttisesti parhaan alan, mutta tämä oli ihan hyvä valinta. Elämä ei riitä kaikkien vaihtoehtojen testaamiseen”, Pursiainen sanoo. “Ei voi olla niin, että on vain yksi oikea ala. Samoja hyviä asioita voi saavuttaa montaa kautta.”
 

Juttu on julkaistu MustReadissa 22.4.2021

Viimeksi päivitetty: 22.4.2021