Kyttyrälohen aiheuttama ravinnelisäys huolestuttaa tutkijoita – arktiset virtavedet ovat herkkiä typpikuormitukselle
Tutkimushankkeissa tehdään maastotöitä Suomessa ja Norjassa Tenolla sekä Varanginvuonolla kesäkuusta syyskuun loppuun. Vuodesta 2017 massaesiintymisten yksilömäärät ovat kasvaneet vuodesta toiseen, joten tänä kesänä pohjoisiin, Jäämereen laskeviin jokiin odotetaan mahdollisesti ennätysmäärää kutevia kyttyrälohia, jotka tuovat mukanaan uutta ravinnekuormaa.
”Alkuperäisellä esiintymisalueellaan kyttyrälohella on muiden tyynenmerenlohien tapaan suuri merkitys muun ekosysteemin toiminnalle, joten eliöstöön kohdistuvia vaikutuksia on varmasti odotettavissa meilläkin”, toteaa Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Aino Erkinaro.
Tyynenmerenlohiin kuuluva kyttyrälohi on venäläisten Kuolan niemimaalle 1950-luvulla istuttama vieraslaji, joka on onnistunut muodostamaan useisiin Norjan jokiin pysyviä ja kasvavia kantoja istutusten lopettamisesta huolimatta. Alkuperäisellä levinneisyysalueellaan tyynenmerenlohien on havaittu lisäävän veden typpi- ja fosforipitoisuuksia moninkertaisesti verrattuna lohettomiin jokiin.
”Ravinnelisäys johtuu osittain kyttyrälohen kutukäyttäytymisestä, jossa pohjaan varastoituneita ravinteita vapautuu takaisin veteen kutukuoppien kaivamisen yhteydessä. Samanlaista kutukäytöstä on toki muillakin lohikaloilla, mutta massaesiintymisten yhteydessä kyttyrälohia esiintyy paljon enemmän kuin vaikkapa Atlantin lohia. Lisäksi kyttyrälohilla kaikki kuteneet kalat kuolevat pian kudun jälkeen, ja raadoista vapautuu hajotessaan ravinteita”, akatemiatutkija Kaisa-Leena Huttunen Suomen ympäristökeskuksesta selittää.
Kyttyrälohi uhkaa pohjoisen herkkiä jokia
Tuore tutkimus osoittaa, että arktiset virtavedet ovat herkkiä lisääntyvälle typpikuormitukselle kasvukauden ajankohdasta tai joen koosta riippumatta.
”Typen levien kasvua kiihdyttävä vaikutus nähtiin kaiken kokoisissa virtavesissä pienistä yliharpattavista puroista suuriin jokiin kuten Utsjoki, Vetsijoki ja Akujoki”, kertoo tutkimusta johtanut Huttunen.
Arktisten virtavesien ravinneherkkyyttä tutkittiin Suomen ympäristökeskuksen ja Oulun yliopiston toteuttamassa luonnonkokeessa, jossa selvitettiin typen ja fosforin vaikutusta levien määrään. Kokeessa havaittiin, että typpilisäys kasvatti selvästi pohjalevien määrää, kun taas fosforilisäyksellä ei ollut vastaavaa vaikutusta. Koe toteutettiin Tenon jokiverkostossa kahdeksassatoista kooltaan vaihtelevassa joessa ja toistettiin kahdesti kasvukauden aikana. Tulokset julkaistiin toukokuussa kansainvälisessä Arctic Science -lehdessä (cdnsciencepub.com).
Kokeessa selvisi, että alkukesällä fosfori yhdessä typen kanssa lisäsi levämäärää enemmän kuin pelkkä typpi, mutta syksyllä typpi yksinään oli selkeästi pohjalevien kasvua rajoittava ravinne.
Alkukesällä ravinnelisäys kiihdytti levien kasvua erityisesti niissä vesissä, joissa oli luonnostaan pienimmät typpipitoisuudet. Tällöin myös valon määrän havaittiin lisäävän levää. Toisaalta kasvukauden lopulla typpi näytti lisäävän leväkasvua riippumatta veden alkuperäisestä ravinnepitoisuudesta, valon määrästä tai muista ympäristötekijöistä. Tämä havainto korostaa entisestään typen roolia levän kasvun kiihdyttäjänä.
Vierasperäinen kyttyrälohi voi muokata arktisia ekosysteemejä – uhka vai mahdollisuus?