Lääkärikouluttajapalkinnon saanut Mikko Kärppä: ”Potilasta ei saa päästää ovesta ilman kannustusta”

Kun lääkärin vastaanotto päättyy ja potilas tarttuu ovenkahvaan, lääkärillä on vielä tehtävä.

"Potilasta ei pidä päästää poistumaan ilman tsemppausta tai myönteistä viestiä", sanoo neurologi, kliininen opettaja Mikko Kärppä Oulun yliopistosta.

Kärpän erikoisalalla neurologiassa potilailla voi olla vakavia sairauksia, joissa tilanne vaikuttaa synkältä. Silti jotakin myönteistä on lähes aina löydettävissä.

"On ihan eri asia lähteä vastaanotolta, kun mukana on edes pieni lievittävä tai toivoa antava ajatus."

Tätä viestiä Kärppä välittää myös tuleville lääkäreille, joita hän on neljännesvuosisadan mittaisen opettajanuransa aikana ehtinyt kouluttaa noin 3000. Hänen ohjauksessaan kandit saavat käytännön tuntuman neurologiaan pienryhmäopetuksessa poliklinikalla, sairaalaosastolla ja päivystyksessä.

Pohjolan Lääkäripäivillä 18. helmikuuta Oulun Duodecim-seura jakoi Mikko Kärpälle vuoden 2026 Lääkärikouluttajapalkinnon. Palkinto myönnetään käytännön lääketieteen koulutuksessa, perusopetuksessa, ammatillisessa ja tieteellisessä tai omassa työyhteisössään ansioituneelle pohjoissuomalaiselle lääkärille.

Palkinnon perusteluiden mukaan opiskelijat arvostavat Kärpän opetustaitoja, ystävällisyyttä ja kykyä tehdä neurologiasta kiinnostavaa ja ymmärrettävää. Hän on osallistunut sekä perusopetuksen että neurologian erikoislääkärikoulutuksen valtakunnalliseen kehittämiseen ja ollut mukana myös digitaalisten opetusalustojen kehitystyössä.

Poikamainen innostus tarttuu

Ei ole kovin yleistä, että kliinisen opettajan ura kestää vuosikymmeniä. Mikko Kärpällä kyseessä on tietoinen valinta. Hän kuvailee olevansa yhä poikamaisen innostunut opettamisesta.

"Jos innostus puuttuu, silloin opetuskaan ei ole tehokasta."

Hän pitää tärkeänä, että kandit alkavat vähitellen kasvaa kohti lääkärin vastuuta ja identiteettiä.

"Olen joskus sanonut opetusryhmälle, että on hienoa nähdä sivusta, kuinka te kehitytte. Tehtäväni on opettaa sitä, kuinka lääkäri kuuntelee ja tutkii potilasta."

Vastaanotolla lääkärin tulee rauhassa kuunnella ja havainnoida potilasta suhtautuen tähän tasavertaisena ihmisenä. Valppaus on kaksisuuntaista, sillä myös potilas tarkkailee lääkäriä ja rekisteröi tämän ilmeet, eleet ja äänenpainot.

"Vaikka olisi kuinka kiire tai nälkä, se ei saa näkyä lääkäristä päällepäin."

Jotain onnistumisesta kertoo se, että opetuspoliklinikan potilaat ovat antaneet hoidostaan jopa parempaa palautetta kuin erikoislääkäripoliklinikan. Kärppä uskoo tämän johtuvan siitä, että opetustilanteessa on käytettävissä potilaalle vähän enemmän aikaa.

Hän haluaa opiskelijoista kasvavan kuuntelevia lääkäreitä, jotka osaavat kohdata potilaan ja tunnistavat omat rajansa.

"Kaikkea ei tarvitse osata yksin. Aina on kokeneempi kollega, jolta voi kysyä."

Lähde: Pohjolan Lääkäripäivät 2026