Luonnontieteellisten kokoelmien tieto digitoidaan tutkimuksen ja päätöksenteon tueksi
Digitoitu tieto palvelee ympäristön tilan seurantaa esimerkiksi lajien ja luontotyyppien uhanalaisuusarvioinneissa. Sähköisen tiedon avulla voidaan dokumentoida ja havainnollistaa luonnon tilan arviointien tuloksia aiempaa helpommin. Tieto on keskeistä luontokadon pysäyttämiseen tähtäävien ratkaisujen etsimisessä.
Luonnontieteellisen tiedon muuttaminen sähköiseen muotoon edistää ja palvelee myös tutkimusta. Esimerkiksi Suomen Lajitietokeskuksen jakamia aineistoja on käytetty pelkästään vuonna 2023 jo 330 tieteellisessä artikkelissa kansainvälisen monimuotoisuustietoa jakavan tietokannan kautta (Global Biodiversity Information Facility GBIF) .
Valotusta pimeään diversiteettiin
Suomessa luonnontieteellisten kokoelmien digitointityötä tehdään parhaillaan yliopistojen ja Kuopion kaupungin luonnontieteellisissä museoissa. Kansallista digitoinnin edistymistä voi seurata juuri valmistuneessa palvelussa.
Oulun yliopisto on koordinoinut digitaalisen DNA-lajitunnistekirjaston rakentamista Suomen lajistolle. Tämä on mahdollistanut muun muassa ympäristöstä kerättyjen näytteiden sisältämän DNA:n käytön ympäristön tilan seurannassa ja auttanut tutkijoita selvittämään huonosti tunnettuja eliöryhmiä. Suomi on tässä työssä edelläkävijä maailmassa. Ympäristö-DNA:n ja lajitunnisteiden avulla Oulun yliopistossa Stefan Prostin ryhmässä selvitetään esimerkiksi liito-oravan esiintymistä Suomen metsissä..
Marko Mutasen tutkimusryhmässä Oulun yliopistossa on viime aikoina keskitytty niin sanottuun pimeään diversiteettiin. Tällä tarkoitetaan sellaisia lajiryhmiä, jotka ovat lajirikkaita ja joissa on valtavasti tuntemattomia lajeja, mutta asiantuntijoita hyvin vähän, jos lainkaan. Tuntemattomien lajien löytämisessä DNA-viivakoodit ovat mullistava apu. Väitöskirjatutkija Niina Kiljusen alustavat löydökset ovat jo osoittautuneet hämmästyttäviksi. Niillä on pystytty valottamaan malliryhmänä käytettyjen äkämäsääskien monimuotoisuutta Suomessa: maastamme tunnetaan 384 äkämäsääskilajia, mutta Kiljusen alustavien tulosten perusteella niitä on maassamme tuhansia. Tarkentavia tuloksia on luvassa lähivuosina. "Olemme suurten muutosten äärellä. Olen vakuuttunut, että DNA-pohjaiset menetelmät tulevat mullistamaan biodiversiteetin tutkimuksen", Kiljunen luonnehtii.
Suomen Akatemian rahoittamassa Suomen Lajitietokeskuksen kehittämishankkeessa myös tekoäly on apuna miljoonien näytteiden sisältämän luontotiedon avaamisessa.
Suomalaiset digitoinnin eturintamassa - Kansainvälinen yhteistyö jatkuu
Kansainvälinen luonnontieteellisten kokoelmien mittava kehittämishanke on valittu eurooppalaiselle tutkimusinfrastruktuurien tiekartalle. Tavoitteena on muodostaa itsenäinen, valtioiden hyväksymä tutkimusinfrastruktuurikokonaisuus (Distributed System of Scientific Collections – DiSSCo). Suomesta yhteistyössä ovat mukana Helsingin yliopisto, Jyväskylän yliopisto, Kuopion luonnontieteellinen museo, Oulun yliopisto, Suomen ympäristökeskus (Syke) ja Turun yliopisto. Lue lisää, uutinen 6.11.2023
Lue myös
Suomalaisilta hyönteistutkijoilta jättipanos luonnonlukutaitoon