Mitä talven revontulet paljastavat? Tutkijat pyytävät yleisöltä kuvia erikoisista revontulista

Alkava talvi voi tarjota hyviä mahdollisuuksia revontulten havainnointiin. Tutkijat toivovat yleisön kiinnittämään huomiota revontulten erikoisiin muotoihin. Vaalea harmaa kaari, vihreä lauta-aita tai pieni nopeasti katoava laikku voi auttaa ymmärtämään Maan lähiavaruuden ja yläilmakehän fysikaalisia prosesseja.
Green auroras and the night sky
Kuva: Ana Schorin

Auringon aktiivisuus vaihtelee noin 11 vuoden sykleissä. Vaikka nykyisen syklin aktiivisuushuippu on jo takana, seuraavat vuodet voivat edelleen olla Suomessa hyvää revontuliaikaa.

Revontulet muodostavat usein nauhoja, säteitä, kaaria, harsoja ja dyynejä, mutta kaikkia muotoja ei vielä tunneta hyvin. Pienet, paikalliset tai lyhytkestoiset ilmiöt voivat jäädä tutkimuskameroilta tallentamatta, joten harrastajien havainnot ovat tärkeitä. Tutkijat toivovat poikkeavista muodoista kuvasarjoja tai videoita, joista näkyy missä erikoiset muodot sijaitsevat suhteessa muihin revontuliin. Havainnot voi ilmoittaa Ursan Taivaanvahtiin taivaanvahti.fi.

”Pohjoisessa revontulet voivat olla arkipäiväinen näky. Siksi harvinaisempiakin rakenteita voi Lapissa jäädä kirjaamatta. Tutkimuksen kannalta kiinnostava havainto voi silti olla pieni vihreä rakenne tai tavallisesta poikkeava vaalea kaari”, sanoo koordinaattori Emma Bruus Oulun yliopiston Sodankylän geofysiikan observatoriolta. Kansalaisten havaintoja voidaan yhdistää tieteellisiin mittauksiin.

Mitä revontulten erilaiset muodot voivat kertoa Maan lähiavaruuden tapahtumista?

”Haluamme selvittää, mitä revontulen muoto voi kertoa sen taustalla olevista Maan lähiavaruuden ja yläilmakehän fysikaalisista prosesseista”, kertoo Oulun yliopiston Sodankylän geofysiikan observatorion apulaisprofessori Doğacan Öztürk.

Tutkimuksessa keskitytään noin 100 kilometrin mittaisiin revontuliin. Suuresta kuvamäärästä ryhmitellään koneoppimisen avulla revontuliluokkia, joita verrataan magnetometrien sekä yläilmakehän tuulia ja lämpötiloja mittaavien instrumenttien havaintoihin.

Tavoitteena on ymmärtää, liittyvätkö revontulten eri muodot esimerkiksi hiukkassateisiin, ionosfäärin sähkönjohtavuuteen tai maanpinnalla mitattaviin magneettikentän nopeisiin muutoksiin.

Tutkimusta tehdään Oulun yliopiston Sodankylän geofysiikan observatoriossa sekä osana Oulun yliopiston SafeEarth-tutkimusohjelmaa, joka tarkastelee muun muassa Auringosta lähtöisin olevia luonnonuhkia ja lähiavaruuden ilmiöitä.

Tutkijoita kiinnostavia revontulten muotoja

A narrow, light aurora
Steve-kaari näkyy pitkänä, kapeana ja muista revontulista erillisenä kaarena harmaana, valkoisena tai purppuransävyisenä. Se voi ilmestyä muiden revontulten hiipuessa. Steve on lyhenne sanoista Strong Thermal Emission Velocity Enhancement. Kuva: Eero Karvinen
Green auroras and the night sky
Lauta-aita muodostuu erillisistä vihreistä pystysuuntaisista säteistä, joiden välissä on selviä rakoja. Kuva: Ana Schorin
Wide, pink aurora with small, green aurora
. Ne voivat olla himmeitä, liikkua ja kadota nopeasti ja esiintyä yksin tai lähellä suurempaa revontulimuotoa. Tavallisen kameran kapea kuva voi tallentaa pienen fragmentin paremmin kuin koko taivaan tutkimuskamera. Fragmenttien syntymekanismia ei vielä tunneta. Kuva: Marjan Spickers
Luotu 20.11.2026 | Muokattu 20.11.2026