Monen yhdeksäsluokkalaisen suullinen ruotsin taito lähes olematon

Läheskään kaikkien yläkoululaisten suullinen ruotsin kielen taito ei kehity paremmaksi perusopetuksen viimeisinä vuosina. Tyttöjen ja poikien välillä on suuria eroja sekä asenteissa että kielitaidossa, ja myös koulukohtaiset kielitaitoerot ovat huomattavia, selviää Oulun yliopistossa tehdystä väitöstutkimuksesta.

FM Eero Talonen selvitti väitöskirjassaan, miten 7.–9.-luokkalaisten ruotsin kielen taito kehittyi, miten heidän asenteensa ja motivaationsa ruotsin kielen opintoihin muuttui sekä millainen ruotsin suullinen kommunikatiivinen kielitaito oppilailla oli perusopetuksen loppuvaiheessa.

Oppilaat opiskelivat ruotsia 6. luokalta alkaen toisena kotimaisena kielenä eli B1-kielenä.

Tutkimustulosten mukaan oppilaiden asenteet ruotsin opintoja kohtaan olivat myönteisiä 7. vuosiluokalla, mutta muuttuivat kielteisemmiksi yläkoulun loppua kohti. Suullinen kommunikatiivinen kielitaito kehittyi yläkoulussa ainoastaan osalla oppilaista, minkä vuoksi monen oppilaan kielitaito oli heikko tai lähes olematon 9. vuosiluokalla.

Tyttöjen asenteet ruotsin opintoja kohtaan olivat myönteisempiä, ja heidän tuloksensa kirjallisissa sanatesteissä parempia kuin poikien. Suullisista tehtävistä tytöt ja pojat suoriutuivat lähes samalla tavalla. Haastatteluaineisto osoitti, että poikien ruotsin kielen ymmärrettävyys ja kommunikatiivisuus kehittyivät vuosiluokilla 7.–9. paremmin kuin tyttöjen. Oppilaiden asenteissa ei näkynyt mainittavia koulukohtaisia eroja, mutta kielellisissä suorituksissa erot olivat huomattavia.

Tutkimustulokset tukevat monilta osin viimeaikaisten kansallisten kartoitusten tuloksia, mutta ovat vain osittain sopusoinnussa opetussuunnitelmien perusteissa mainittujen tavoitteiden kanssa. Opetusjärjestelyjä, oppimisympäristöjä, paikallisia opetussuunnitelmia, oppimateriaaleja ja kielipedagogisia ratkaisuja on sen vuoksi uudistettava ja päivitettävä siten, että niissä huomioidaan oppilaiden, opettajien ja opetusmateriaalin tuottajien näkökulmat ja muuttuvat tarpeet.

Tutkimus toteutettiin pitkittäisenä tapaustutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin kolmessa eri vaiheessa kolmesta suomenkielisestä koulusta vuosiluokilta 7.–9. Kirjallinen aineisto kerättiin oppilaskyselyillä, sanatesteillä ja opettajakyselyllä ja suullinen aineisto ääntämis- ja kuvankertomistehtävillä sekä oppilashaastatteluilla. Tutkimuksessa sovellettiin sekä määrällisiä että laadullisia menetelmiä.