Palsasoiden tarvitsemat olosuhteet katoamassa vuosisadan loppuun mennessä
Oulun yliopistossa 6.6.2025 tarkastettavassa väitöskirjassa tutkitaan palsasoiden esiintymiseen ja tilaan vaikuttavia ympäristötekijöitä sekä palsojen sulamista. Tarkastelu ulottuu Suomen lisäksi koko pohjoiselle pallonpuoliskolle.
Aiemmissa kartoituksissa vuonna 2023 havaittiin, että kolmasosa Ylä-Lapin palsoista on hävinnyt 1990-luvun tilanteeseen verrattuna. Uudessa väitöskirjassa Suomen nykyisistä palsasoista vain alle kolmasosan havaittiin olevan hyvässä tilassa ja palsojemme pinta-alan pienentyneen jopa 76 prosenttia sitten 1960-luvun.
Palsat ovat turvekumpuja, jotka ovat sisältä ikiroudassa eli jäässä kesälläkin. Suomessa palsasoita esiintyy Tunturi-Lapissa alueilla, joita luonnehtii vähäinen sademäärä, voimakas tuuli, ohut lumipeite, ja vuoden keskilämpötilan pysyttelee alle -1 °C:n.
Kolmea eri ilmastonmuutosskenaariota hyödyntäen uuden väitöksen keskeisenä tuloksena ennustettiin, että palsasoille sopivat ympäristöt katoavat lähes kokonaan pohjoiselta ikirouta-alueelta vuosisadan loppuun mennessä, mikäli ilmastonmuutosta ei saada hillittyä. Optimistisimmankin skenaarion mukaan jopa 75 prosenttia palsasoille soveltuvista ympäristöolosuhteista olisi vaarassa kadota, ja pahimmillaan katoaisi 98 prosenttia.
Väitöstyön tulosten perusteella parhaiten palsasoiden esiintymistä pohjoisella pallonpuoliskolla selittävät maaperän kosteus ja ilmastotekijät, kuten ilman lämpötilan ja sadanta. Palsasoita on vielä jäljellä Kanadassa Hudsonin lahdella, Alaskassa, Islannissa, pohjoisessa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa ja Länsi-Siperiassa. Väitöskirjassa hyödynnettiin tilastollista mallintamista sekä kaukokartoitusaineistoja, ja palsasoiden esiintymistä tarkasteltiin satelliitti- ja ilmakuvista pohjoisilla alueilla.
Turvekerros palsan jäätyneen ytimen päällä on oleellista, sillä turve toimii eristeenä ja estää palsan olemassaoloon vaadittavaa ikiroutaa sulamasta. ”Ilmastonmuutoksen vaikutukset palsasoihin ovat mutkikkaita. Esimerkiksi mahdollisesti lisääntyvä lumisade ei auttaisi palsasoita säilymään, vaan se voisi jopa edistää niiden sulamista. Vaikka lumi suojaa keväällä palsoja auringon lämmöltä, se on hyvä eriste myös talvella ja estää ikiroutaa ja palsoja ylläpitävän kylmyyden etenemistä maaperään”, kertoo väitöskirjatutkija Oona Leppiniemi. ”Lisäksi mitä enemmän on lunta, sitä enemmän syntyy myös sulamisvesiä. Runsaat sulamisvedet pitävät palsakummun päällä olevan turpeen märkänä pidemmälle keväällä. Märkä turve johtaa lämpöä hyvin, ja siten auringonsäteily pääsee sulattamaan palsaa tehokkaasti. Jos lunta ja sulamisvesiä on vähän, turve pääsee kuivumaan nopeammin, ja kuiva turve puolestaan toimii eristeenä suojaten palsaa sulamiselta.”
Jos tulevaisuus on tuulisempi, pyyhkiytyy lumi avoimilta soilta pois. Tuuli voi kuitenkin myös kuluttaa turvekerrosta palsasuon päältä, jolloin palsoilla ei ole kesällä suojaa, ja ikirouta pääsee sulamaan tehokkaammin.
Kun ikiroudan synnyttämät palsakummut katoavat, suon pinnanmuodot yksipuolistuvat, ja maisema muuttuu. Näillä elottoman luonnon muutoksilla voi olla vaikutusta myös pohjoisen luonnon elonkirjoon, sillä palsakumpujen luomat erilaiset elinympäristöt häviävät ja eliöt menettävät niille tärkeitä kasvu-, ruokailu- ja lisääntymisalueita. Lisäksi ikiroudan sulaminen vapauttaa turpeesta kasvihuonekaasuja, kuten hiilidioksidia ja metaania, mikä voi kiihdyttää globaalia ilmastonmuutosta entisestään.
”Joskus sulaneista palsoista jää jäljelle vain lammikko. Usein kadonnut palsasuo kuitenkin muistuttaa aapasuota. Kun palsakummut häviävät, kummuilla kuivemmassa ympäristössä viihtyneet lajit katoavat, ja suon kasvilajisto yksipuolistuu”, kuvailee Leppiniemi.
Väitöskirjassa saadut tulokset parantavat käsitystämme palsasoiden esiintymiseen ja tilaan vaikuttavista ympäristötekijöistä ja muutoksista tulevaisuudessa. Tuloksia voidaan hyödyntää arvioitaessa ilmastonmuutoksen vaikutuksia globaaleihin kasvihuonekaasupäästöihin ja valmistellessa luonnonsuojelustrategioita pohjoisen luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseksi.
Suomessa palsasoita esiintyy Ylä-Lapissa Enontekiön, Utsjoen ja Inarin kuntien alueella. Käsivarrentien varrella sijaitsee esimerkiksi tunnettu Iiton palsasuo. Paikkatietoikkunassa on nähtävillä Suomen nykyiset palsasuot.
Filosofian maisteri Oona Leppiniemi väittelee Oulun yliopistossa pe 6.6.2025. Maantieteen alaan kuuluvan väitöskirjan otsikko on Palsa mires of the Northern Hemisphere: environmental characteristics, degradation, and morpho-ecological state (Palsasuot pohjoisella pallonpuoliskolla: ympäristön piirteet, sulaminen ja morfoekologinen tila). Vastaväittäjänä toimii erikoistutkija Stefan Fronzek Suomen ympäristökeskuksesta ja kustoksena professori Jan Hjort Oulun yliopistosta. Väitöstilaisuus alkaa Linnanmaalla salissa L2 klo 12.