Professori Erkki Karvonen näkee tieteen arvon julkisuudessa: "Somekulmaa laajempi mittakaava"

Kaikki alkoi löydöstä, nimittäin leikekirjasta. Se löytyi Erkki Karvosen vanhempien kodista muuttosiivouksen yhteydessä. Kyseessä ei ollut mikä tahansa leikekirja, vaan professori Erkki Karvosen ensimmäinen "tieteellinen" julkaisu. Karvonen oli kirjaa tehdessään noin kymmenenvuotias. Nyt takana on tieteellistä ja tutkimuksellista työuraa jo yli neljä vuosikymmentä ja näkyvä ura viestinnän, poliittisen viestinnän ja mediajulkisuuden asiantuntijana myös julkisuudessa.

"Tein jo lapsena mielelläni yleistajuista tiedeviestintää. Liimailin vihkosiksi silloisten Seura-lehtien kuvallisia ”Ihmeellinen luonto” -juttuja, luin Valittuja paloja sekä Pikku Jättilainen -tietoteosta. Tiesitkö että ihmisen hius kasvaa 0,35 mm päivässä? Näitä trivioita kirjoittelin vihkoihin", Karvonen naurahtaa.

"Lisäksi olin pahamaineinen kemiallisten keitosten keittelijä vanhempien silmän välttäessä. Niistä lähti paha käry, joka kavalsi: taas oli vanhemmilta salaa kemiaa harrastettu."

Vanhempien toiveena oli, että Karvonen ryhtyisi teknikoksi Pyhäjärven kaivokselle – lähes alueellisen perinteen mukaan. Paikallislehteen etsittiin kuitenkin näppärää uutistoimittajaa kesäksi ja siitä alkoi tie toisenlaiselle – viestinnän ja mediauralle.

Hyviä uutisia

Informaatiotutkimuksen ja viestinnän, ilmiöiden ja merkkien asiantuntijana Karvonen näkee runsaassa nykyviestinnässä someineen paljon kiinnostavaa tutkittavaa, mutta ikävääkin sävyä. Hän korostaa medialukutaidon ja erityisesti tutkitun tiedon arvoa julkisuudessa, jossa eri äänet kamppailevat kiivaasti ilmatilasta.

"Nykyhetken nuorten ongelmana on tutkimustenkin mukaan näköalattomuus. Ei ole mitään positiivista visiota tulevaisuudesta, minkä toteuttamiseksi voisi toimia. Tarvittaisiin myönteisiä tavoitteita ja hyviä uutisia onnistumisista. Niitä tiede voi tarjota, laajempaa katsantokantaa, näköaloja kapean somen sijaan", Karvonen sanoo.

Myös yltiöyksilöllisyys, minä kaiken keskipisteenä, on ongelma.

"Nyt tarvittaisiin yhteisöllisyyttä ja sosiaalisuutta, ei pelkkää omaan napaan tuijottamista."

Vaarallisia kehityskulkuja

Erkki Karvonen on seurannut pitkään julkisuutta ja analysoinut sitä asiantuntijana monissa eri rooleissa esimerkiksi politiikan ja vaaliasiantuntijana mediassa ja tutkijana sekä opetustehtävissä.

"Autoritaarisuus ja demokratian vastaisuus on vaarallinen kehityskulku. Maailma on yhden tai kahden ihmisen narsististen oikkujen armoilla. On kuin olisi palattu 1700-luvulle yksinvaltiaiden kuninkaiden ja keisarien aikaan."

Hän ymmärtää, että suurena epävarmuuden ja monikriisien aikakautena ihmiset kokevat suurta turvattomuutta ja kääntyvät konservatiivisiksi hakien turvaa menneisyydestä.

"Halutaan yksinkertaistaa elämää. Luullaan että yksinvaltias komentaja tekee maailman yksinkertaisemmaksi. Näin ei kuitenkaan ole, vaan yksinvaltiaat sotkevat asiat entistäkin pahemmiksi."

Se, että julkisuudessa on äänten ja mielipiteiden kakofoniaa ei kuitenkaan ole uusi ilmiö. Niin julkisuus toimii: aina eri intressien taistelukenttänä. Nyt tuolla kentällä vain on entistä enemmän kanavia ja keinoja tuoda näkemyksiään kuuluviin.

"Tieteelle ja tutkijoille aika tarjoaa myös mahdollisuuksia. Tiede tuo toivoa. Totuutta on puolustettava, ja erilaisia näkemyksiä tuotava esiin."

Totuus. Sen tarkasteluun ja kaivamiseen Erkki Karvonenkin kannustaa niin ketä tahansa kuin erityisesti journalisteja.

Tehokkuus yhteiskunnassa

Erkki Karvonen valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta vuonna 1987 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1997. Oulu yliopistossa informaatiotutkimuksen ja tiedeviestinnän parissa hän on työskennellyt 18 vuotta, vuodesta 2008 lähtien.

Karvosen vastuualueena Oulun yliopistossa oli tiedeviestinnän maisteriohjelman johtaminen. Ohjelmasta on valmistunut yli 100 maisteria.

"Toivottavasti tiedeviestinnän opetus vielä jatkuisi jossakin muodossa", Karvonen toivoo.

Yliopistot ovat Karvosen mukaan hänen työuransa aikana muuttuneet.

"Yritysmaailmasta tuttu tehokkuus on osa myös instituutioita ja toimijoita, joihin sitä ajattelua ei perinteisesti ole rinnastettu. Rahan ympärille kietoutuu yhteiskunnassa paljon arkea ja mittaristoa, koska niin maailma nykyään toimii."

Karvonen on työskennellyt myös toimittajana, muun muassa Helsingin Sanomissa, Kalevassa sekä toimittajana ja kolumnistina Aamulehdessä.

"Journalismilla, ja tieteellä, tutkijoilla, on suuri merkitys ilmiöiden selittäjänä ja taustoittajana. Toivoisin sitä lisää, sen arvioimista, mikä on totta. Totuuden jälkeisyys on iso ongelma USA:ssa ja Venäjälläkin. Trump puhuu suoraan sanottuna bullshittiä, mikä tarkoittaa, että ei ole kiinnostusta sille, onko väite totta vai ei. Tieteen asema on vaarallisesti heikentynyt Yhdysvalloissa, mikä on huolestuttavaa. Venäjällä perinteinen media on täysin Putinin propagandatorvi. Onneksi Unkarissa näyttää jo paremmalta."

Imagoista väitöksiin

Mieleen jääneitä muistoja Erkki Karvosella on niin paljon, ettei niiden kertaamiseen yksi artikkeli riittäisi. Hän mainitsee kuitenkin muutamia, kuten väitöstilaisuudet korona-aikana tai lukuisat työmatkat maailmalle.

Opettavaisinta on ollut luoda uutta, välillä yllättävistäkin lähtökohdista.

"Nuorena tutkijanplanttuna Tampereen yliopistossa sain puhelun erään länsisuomalaisen sanomalehden päätoimittajalta. Hän pyysi kommentoimaan poliitikkojen imagoihin liittyviä asioita. Sanoin, että enpä juuri tiedä aiheesta, kun olen julkaissut vain yhden artikkelin, joka sekin vain vähän sivuaa imagoja. Mutta suurkiitos väitöskirjan aiheesta! Teinkin sitten väitöskirjan ”Imagologia”. Päätoimittajalle toki kerroin näkemyksiä ehdolla olleiden poliitikkojen mielikuvista."

Sittemmin Karvosen asiantuntijuutta ovat hyödyntäneet useat kunnat, kaupungit ja organisaatiot erityisesti imagojen ja brändiensä kirkastamiseksi.

Karvonen on kirjoittanut useita tietokirjoja. Viimeisin, Viestinnän perusteet – johdatus viestintätieteisiin ilmestyy marraskuussa Vastapainon kustantamana. Erkki Karvonen piti jäähyväisluentonsa Oulun yliopistolla 12.5.2026.