Sairaalaympäristö toi järjestystä epäjärjestyneeseen mieleen
Tuntuu melkein siltä kuin Oulun Peltolan vanhat rakennukset huokailisivat historiaansa ääneen. Satavuotiaat seinät ovat nähneet paljon.
"Oulu on harvinaisuus, sillä psykiatrinen sairaalahoito sijoittuu edelleen samoihin rakennuksiin kuin sata vuotta sitten", sanoo tieteiden ja aatteiden historian professori Petteri Pietikäinen.
Oulun Piirimielisairaalana perustettu Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian yksikkö aloitti toimintansa vuonna 1925. Se oli iso asia koko Pohjois-Suomelle.
"Tuohon saakka mielisairaita oli säilytetty lähinnä kunnalliskodeissa tai perhepiirissä. Kyseisissä laitoksissa lääkäri saattoi käydä ehkä kerran kuukaudessa jos ollenkaan. Ei siis voitu puhua sairauden hoidosta vaan todella vain säilytyspaikoista", Pietikäinen sanoo.
Pietikäinen on käynyt läpi vanhoja potilasasiakirjoja aivan sairaalan perustamisesta saakka Kipeät sielut -tutkimustaan varten. Sairaalan ensimmäiselle potilaalle Pietikäinen antoi nimen Aili I. Tutkija on muuttanut potilaiden oikeat tunnistetiedot.
"Aili I oli nuori opettajatar, koulutettu nainen. Villit pojat luokassa olivat saaneet hänen voimansa pettämään ja Aili oli alkanut kuulla seinän takaa parjaavaa puhetta. Aili I viipyi sairaalassa ennätyspitkään, peräti 40 vuotta, jonka jälkeen hänet siirrettiin Heikinharjun B-mielisairaalaan. Olen usein miettinyt hänen kohtaloaan", Pietikäinen sanoo.
Aili I sai diagnoosin skitsofrenia, joka oli tuolloin vielä uusi sairausluokka.
"Kuvaavaa on, että jotkut potilaat olivat hoidossa useita jaksoja ja diagnoosi saattoi vaihtua. Se kertoo epävarmuudesta tuon ajan psykiatriassa."
Yleinen hoitomuoto oli työnteko
Mielenterveyspotilaiden hoito oli sata vuotta sitten hyvin erilaista kuin nykyään. Yleinen hoitomuoto oli työnteko.
"Uskottiin, että tarkka päivärutiini tuo järjestystä epäjärjestyneeseen mieleen", Pietikäinen kertoo.
Sairaala sijaitsi kaupungin laitamilla, peltojen keskellä. Potilaat osallistuivat monenlaisiin töihin, naiset yleensä sairaalan ruoka- ja pyykkihuoltoon ja miehet esimerkiksi peltotöihin. Tyypillinen palkka työstä oli kahvi ja tupakka.
"Jälkimmäistä saivat tosin vain miehet", Pietikäinen tietää.
Myös tutkijatohtori Samu Sarviaho on sukeltanut ”piirin” historiaan. Hänen kirjoittamansa historiikki Sata vuotta piirillä ilmestyy elokuussa.
"Aina 1950-luvulle asti Oulussa oli puolen Suomen sairaala. Potilaita tuli koko Pohjois-Suomen alueelta, suurin osa työväenluokkaa ja pienviljelijöitä", Sarviaho kertoo.
Ihmiset elivät tuolloin puutteellisissa oloissa.
"Lasten kaltoinkohtelu oli melko yleistä ja monia potilaita leimasivat uskonnolliset tunnontuskat", tietää potilaskertomuksiin perehtynyt Pietikäinen.
Mielen sairauksia hoidettiin työnteon lisäksi myös muun muassa kylvyillä ja shokkihoidoilla. Nykyisenkaltaisia psyykenlääkkeitä ei ollut.
Laitoshoidon nimeen uskottiin laajasti
Monelle potilaalle sairaala tarjosi fyysistä turvallisuutta. Perheet eivät ehkä pystyneet enää huolehtimaan omaisistaan.
"Pitää muistaa, että ennen psyykenlääkkeitä sairauksien oireet tulivat esiin myös paljon selvemmin ja puhtaammin kuin nykyään. Moni potilas saattoi olla vaaraksi itselleen ja joskus harvoin myös muille ihmisille. Mielisairaita pidettiin arvaamattomina", Pietikäinen muistuttaa.
Laitoshoidon nimeen uskottiin tuon ajan Suomessa laajasti ja mielisairaita hoidettiin nimenomaan sairaaloissa. Jo 1930-luvun alussa Oulun Piirimielisairaalaa laajennettiin toisella rakennuksella. Potilaspaikkoja oli parhaimmillaan lähemmäs 900.
Pietikäisen mukaan potilaskertomuksista käy kuitenkin ilmi, että potilaat haluttiin kyllä terveiksi. Useimmat kotiutettiin puolen vuoden – vuoden kuluttua sairaalaan ottamisesta.
"Annetut hoidot ja havainnot kirjattiin ylös tarkasti. Potilaskertomuksista välittyy huolenpidon eetos", sanoo Pietikäinen.
Ylilääkäri Konrad von Bagh oli näkyvä persoona
”Ooppa kunnolla tai jouvut Von Baghin pakkeille”, muistaa Samu Sarviaho vanhempiensa ojentaneen lapsen käytöstä. Peltolassa sijaitseva Oulun piirimielisairaala oli oululaisille tuttu tuntematon: sen seinien sisälle ei nähty, mutta siitä liikkui monenlaisia huhuja ja tarinoita.
Monet huhuista liittyivät ylilääkäri Konrad von Baghiin. Sukujuuriltaan saksalainen, Pietarissa syntynyt von Bagh toimi sairaalan johtavana lääkärinä vuosina 1949–1973. Hän muutti Suomeen Pietarista ja kouluttautui Helsingissä.
Von Bagh perheineen muutti Ouluun vuonna 1948. Myöhemmin elokuvahistorioitsijana tunnetuksi tullut poika Peter oli tuolloin viisivuotias.
Von Bagh oli näkyvä persoona. Tuon ajan ylilääkärillä oli paljon valtaa. Von Baghia toisaalta pelättiin, toisaalta arvostettiin. Häntä kuvaillaan ihmisten muistelmissa isälliseksikin hahmoksi, joka uskoi vankasti työnteon voimaan mielen sairauksien hoitajana.
Teräväkynäinen mies peräänkuulutti sairaalan vuosikertomuksissa lisää resursseja mielenterveyden hoitoon ja tuntui olevan aidosti huolissaan pohjoissuomalaisten mielenterveydestä.
Sata vuotta piirillä
- Samu Sarviahon kirjoittama historiikki psykiatrisesta sairaanhoidosta Oulun Piirimielisairaalasta OYS Psykiatriaan 1925–2025.
- Julkaistaan elokuussa 2025.
- Teoksen kustantaja on wanhatkirjat.fi
- Tutkimustyötä rahoitti Suomen Kulttuurirahaston Pohjois-Pohjanmaan rahasto vuoden mittaisella työskentelyapurahalla.
- Sairaalan satavuotista taivalta juhlistava teos tarkastelee ”piirin” historiaa psykiatrisen hoidon, potilaiden diagnosoinnin, mielenterveyspolitiikan, henkilökunnan aseman ja instituutiossa tehdyn tieteellisen tutkimuksen näkökulmista.
- Sata vuotta piirillä on ensimmäinen teos, joka kattaa suomalaisen mielenterveyshoidon kehityksen viimeisen sadan vuoden aikana yhden merkittävän sairaalan historian kautta.
Teksti: Kati Valjus
Kuvat: Mikko Törmänen
Psykiatrinen sairaala Oulussa täyttää sata vuotta ja Oulun yliopiston psykiatrian oppiaine 60 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi järjestetään kaksiosainen juhlaseminaari perjantaina 5. syyskuuta. Tilaisuudet ovat avoimia kaikille kiinnostuneille. Lisätietoa ja ilmoittautuminen: Psykiatrian juhlaseminaari