Turvallinen luokkahuone syntyy pienistä asioista
Kasvatustieteen maisteri Anu Uusikylä havaitsi tutkimuksessaan, että pienetkin muutokset luokassa voivat auttaa lasta kokemaan kuuluvansa joukkoon ja osallistumaan opetukseen. Joskus pienikin muutos voi vahvistaa hänen turvallisuuden tunnettaan. Saattaa riittää, että oppilas voi vaihtaa työskentelypaikkaa, käyttää turvaesinettä tai työskennellä rauhallisemmassa tilassa.
”Kun lapsi kokee olonsa turvalliseksi, hän uskaltaa osallistua. Jos turvallisuuden tunne horjuu, lapsi pyrkii ensin turvaamaan paikkansa ryhmässä”, Uusikylä sanoo.
Uusikylä tutki sadan alakoululaisen kokemuksia kymmenen vuoden ajan. Tutkimusaineisto koostuu havaintopäiväkirjoista, haastatteluista, valokuvista, videoista, lyhyistä muistiinpanoista sekä oppilaiden kirjoituksista ja taidetuotoksista.
Tutkimuksen mukaan osallisuus rakentuu koulussa usein tilanteissa, joita opettajat eivät välttämättä huomaa. Siksi oppilaiden kuunteleminen on tutkijan mukaan tärkeää.
Tutkimuksen perusteella turvallista ja osallisuutta edistävää koulua voidaan rakentaa yksinkertaisilla keinoilla. Oppilailta voidaan esimerkiksi kysyä, mikä tekee koulupäivästä mukavan tai kuormittavan, ja sopeuttaa luokan käytäntöjä ja olosuhteita vastauksia huomioivalla tavalla. Yhtä tärkeää on ylläpitää tuttuja rutiineja, jotka turvaavat osallisuutta.
Pysähtymisen pedagogiikka huomioi oppilaiden tarpeet
Anu Uusikylän kiinnostus tutkia osallisuutta heräsi luokanopettajan työssä. Hän halusi selvittää syvemmin, miten koululuokkaan rakennetaan turvallinen ilmapiiri.
Koulussa osallisuus yhdistetään usein siihen, että oppilas kertoo mielipiteensä tai osallistuu aktiivisesti toimintaan. Uusikylän mukaan osallisuus voi näkyä monella muullakin tavalla.
Joku oppilas tarvitsee mahdollisuuden ilmaista itseään kuvien avulla, toinen ottaa vastuuta luokan käytännöistä omalla tavallaan. Kaikki eivät halua tai pysty osallistumaan samalla tavalla.
”Lapsen osallistumista ei pidä arvioida vain sen perusteella, kuinka paljon hän puhuu tai näkyy luokassa. Olennaisempaa on, kokeeko hän kuuluvansa joukkoon ja voivansa vaikuttaa omaan kouluarkeensa”, Uusikylä sanoo.
Tutkimuksen keskeinen johtopäätös on, että opettajan tehtävä ei ole vain ohjata oppimista vaan myös rakentaa sellaisia olosuhteita, joissa jokainen oppilas voi osallistua omalla tavallaan.
Uusikylä kutsuu tätä pysähtymisen pedagogiikaksi. Se tarkoittaa oppilaiden tarpeiden kuuntelemista ja koulun käytäntöjen muokkaamista niiden pohjalta. ”Muutokset eivät välttämättä vaadi lisää rahaa tai suuria uudistuksia. Ne voivat alkaa siitä, että kysymme lapsilta, mikä auttaa heitä tuntemaan olonsa turvalliseksi ja osallistumaan koulussa”, Uusikylä sanoo.
Tutkimuksen yhteydessä kehitettiin käytännön työkaluja, kuten kuvakortteja ja visuaalisia keskustelumenetelmiä, joiden avulla oppilaiden kokemuksia voidaan tehdä näkyväksi ja vahvistaa luokan turvallista ilmapiiriä.
Kasvatustieteen maisteri Anu Uusikylä väittelee Oulun yliopistossa perjantaina 6. marraskuuta 2026. Kasvatustieteen alaan kuuluvan väitöskirjan otsikko on Pilviin ei voi kirjoittaa – Affektiivinen tulokulma osallisuuteen alakoulussa. Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Riikka Hohti Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Tuija Huuki. Väitöstilaisuus alkaa Oulun yliopistossa Linnanmaan kampuksella salissa L6 kello 12.