Tutkimusvararehtori Taina Pihlajaniemi: ”Kun mahdollisuuksia tarjoutuu, älä koskaan sano ei”

Taina Pihlajaniemi on toiminut tutkimuksesta vastaavana vararehtorina Oulun yliopistossa poikkeuksellisen pitkän ajan, vuodesta 2010. Kesän tullen hän jää virallisesti eläkkeelle. Tosin toimettomaksi hän ei jää, eikä tiede ja tutkimuskaan elämästä katoa. Hän on jatkossakin mukana väitöskirjatöiden ohjauksessa ja erilaisissa kansainvälisissä arviointitehtävissä.

"Kiire ja aikataulupaineet jäävät. Jatkossa on ehkä enemmän aikaa esimerkiksi lukea kaunokirjallisuutta", aktiiviseksi kirjallisuuden suurkuluttajaksi tunnustautuva Pihlajaniemi sanoo.

Tutkimusvararehtorin aikana, viidessätoista vuodessa, yliopistomaailmassa on tapahtunut paljon. Kuluneita kausia Pihlajaniemi pitää erityisen kiinnostavina.

"Yliopistolaki on uudistunut, ja yliopistot ovat muuttuneet valtion virastoista itsenäiseksi toimijoiksi. Päätöksenteko ja hallinto on selkiytynyt, ja on muodostunut vuoropuhelua niin hallituksen, kollegion kuin rehtoreiden ja yliopistoyhteisön kesken. Samalla on ollut hienoa saada ikkunoita ulos ylipistosta ulkopuolisten jäsenten ansiosta. He tuovat päätöksentekoon ja kehittämiseen äärimmäisen tärkeitä näkemyksiä."

Nuorena huipulle

Lääketieteen professori, johtaja, kansainvälisesti tunnettu kollageenitutkija, palkittu oman alansa edelläkävijä. Pihlajaniemi on tehnyt kansainvälisesti merkittävän uran – kotiyliopistostaan Oulusta. Hän korostaakin, että niin tiedemaailma kuin yliopistomme on globaali.

"Täältä Oulusta käsin tehdään koko ajan kansainvälisesti erittäin merkittävää tutkimusta ja työtä", hän sanoo ja lisää:

"Tiede on aina kansainvälistä. Ja samaan aikana olen ylpeästi omissa rooleissani ja vastuissani ottanut aina paikkani pohjoispohjalaisena, suomalaisena naisena."

Pihlajaniemi valmistui lääkäriksi Oulun yliopistosta vuonna 1981. Opiskeluaikanaan hän pääsi mukaan väitöskirjatyöhön arvostetun Kari Kivirikon työryhmässä. Valmistumisensa jälkeen hän suuntasi kolmeksi vuodeksi tutkijatohtoriksi (post-doc) Yhdysvaltoihin Rutgers Medical Schooliin.

"Kansainvälinen kokemus on nuorelle tutkijalle jännittävää ja todella tärkeää. Olen saanut noilta vuosilta elinikäisen verkoston."

Tieteen rinnalle on mahtunut muutakin elämää, esimeriksi äitinä ja puolisona. Pihlajaniemestä tuli lääketieteen tohtori ja hänet nimitettiin dosentiksi samana vuonna, kun esikoislapsi vuonna 1987 syntyi. Vuonna 1990 hän sai lääketieteellisen biokemian professuurin.

Johtaminen on ollut osa Pihlajaniemen työtä lähes koko uran ajan. Johtamisesta hän myös puhuu mielellään.

"Kyse on yhdessä tekemisestä, yhteistyöstä. Se on myös akateemisessa yhteisössä muistettava. Ei kannata sortua kovin itsekeskeiseen ajatteluun, vaan on tärkeää kuunnella muita, oppia ja ymmärtää", hän painottaa.

Vuosina 1996–2009 Pihlajaniemi oli Biocenter Oulun tieteellinen johtaja ja tutkijakoulun johtaja. Hän on lisäksi toiminut CSC – Tieteen tietotekniikan keskuksen hallituksessa 11 vuotta, josta osan aikaan puheenjohtajana. Hän on myös ollut Biokeskus Suomen johtajana, Suomen Akatemian Terveyden toimikunnan jäsenenä ja pääministerin johtaman valtion tiede- ja teknologianeuvoston jäsenenä.

Pihlajaniemen johtama, Oulun yliopiston kuudesta tutkimusryhmästä koostuva yksikkö, valittiin Suomen Akatemian huippuyksiköksi 2012-2017.

"Kannattaa tarttua rohkeasti tilaisuuksiin, eikä miettiä, onko minusta tähän."

Vuonna1999 Kari Kivirikko ja kaksi muuta kollageenitutkijaa, mukaan lukien tuolloin 42-vuotias Taina Pihlajaniemi, saivat vuoden valtion tiedepalkinnon.

"Nämä tehtävät ja ura yliopistossa ovat etuoikeus ja suuri mahdollisuus."

Onnistumisten salaisuus

Miten hän on onnistunut tässä kaikessa? Miten menestys on mahdollistunut jo nuorena ja mitä eteneminen tärkeisiin tehtäviin on vaatinut? Pihlajaniemi vastaa suoraan:

"En ole koskaan sanonut ei, jos eteen on tarjoutunut hieno mahdollisuus tai tilaisuus, oli sitten kyse kuinka vaativasta tehtävästä tahansa. Niin neuvoisin myös nuoria naisia tänäkin päivänä toimimaan, mikäli akateeminen ura ja johtaminen kiinnostavat. Kannattaa tarttua tilaisuuksiin, eikä jäädä liikaa miettimään, miten muut elämän osa-alueet hoituvat tai onko minusta tähän. Asiat kyllä järjestyvät."

Pihlajaniemi kiittää perhettään ja puolisoaan. Uralle on löytynyt tukea kotoa.

"Menkää rohkeasti kohti mahdollisuuksia, niin minä olen tehnyt. Kun Kari Kivirikko ilmoitti mahdollisuudesta ryhtyä opintojen ohessa väitöskiratyöhön, en miettinyt, olenko liian nuori tai voinkohan ryhtyä. Hain ja pääsin mukaan. Tuo mahdollisuus oli ratkaiseva. Se avasi portit maailmalle ja uralle, mistä olen hyvin kiitollinen."

Oma isoäiti esikuvana

Pihlajaniemi on tienraivaaja, jolla on myös omat esikuvansa. Hän mainitsee oululaisia naistutkijoita, erityisesti lääketieteen ja teknologian parista. Lisäksi hän mainitsee presidentti Martti Ahtisaaren ja isoäitinsä Laina Pihlajaniemen.

"Laina Pihlajaniemi oli riuska nainen, joka piti meidät kurissa ja nuhteessa ja opetti tasa-arvoisuutta ja tasapuolisuutta perheelleen. Hän opetti, ettei mikään ole mahdotonta ja että naisena pystyn samaan mihin miehetkin. Martti Ahtisaari puolestaan on kiistatta kansainvälisesti yksi merkittävimpiä suomalaisia, vaikka häntä ei ehkä aina osattu täällä Suomessa arvostaa. Ahtisaarella on ollut globaalisti valtava merkitys."

Kysymys siitä, miltä nyt tuntuu siirtyä akateemiselta uralta sivummalle, saa Pihlajaniemen mietteliääksi.

"Moni kysyy, että miltä nyt tuntuu. En tiedä. En ole koskaan ennen jäänyt eläkkeelle", hän naurahtaa.

Seuraavaksi hän aikoo kuitenkin siirtyä puutarhahommiin ja viettää aikaa läheistensä kanssa. Ehkä uudet polut avautuvat eteen yhtä aikaa puutarhassa puhkeavien kesäkukkien kanssa.