Uusi ympäristö-DNA-menetelmä voi paljastaa, pesiikö äärimmäisen uhanalainen kiljuhanhi Suomessa
Kijuhanhi on Pohjoismaiden uhanalaisimpia pesimälintuja. Luonnonvaraisen kiljuhanhikannan ainoat tunnettu pesimäalueet Pohjoismaissa ovat tällä hetkellä Norjassa. Suomessa kiljuhanhia on kuitenkin säännöllisesti levähtänyt keväisellä muuttomatkallaan, ja pitkällisten suojelutoimien ansiosta Pohjolan äärimmäisen uhanalaisen kiljuhanhikannan tulevaisuus näyttääkin valoisammalta. Pohjolan kiljuhanhikanta on kasvussa, joten lajin pesintä jälleen Suomessa on aiempaa todennäköisempää. Viime syyskuussa kiljuhanhia lepäili ensimmäistä kertaa Suomessa 50 vuoteen myös syysmuuttonsa aikana.
Viime lokakuussa käynnistyneen, EU LIFE Luonto -rahaston tukeman kansainvälisen kiljuhanhi LIFE -hankkeen tavoitteena on turvata jo sukupuuton partaalla käyneen Pohjolan kiljuhanhikannan orastava kasvu. Viisi vuotta kestävä hanke toteuttaa suojelutoimia Kreikassa, Unkarissa, Liettuassa, Virossa ja Suomessa. Hanketta vetää Liettuan BirdLife (LOD). Suomesta mukana ovat Metsähallituksen Luontopalvelut, Oulun yliopisto sekä WWF.
Yhtenä hankkeen toimenpiteenä toteutetaan Suomessa ennen näkemätön kiljuhanhen pesimäalueiden kartoitus ympäristö-DNA -menetelmällä. Ympäristö-DNA otetaan vedestä ruiskulla ja suodatetaan filtterin läpi. Suodatin on erityistä materiaalia, joka päästää läpi veden mutta sitoo pienet molekyylit, kuten DNA:n. Tunturi-Lapissa aikanaan yleisenä pesineelle kiljuhanhelle sopivaa elinympäristöä on niin paljon, että kaikkia alueita ei ole mahdollista inventoida perinteisillä menetelmillä..
”Menetelmän avulla pyrimme tunnistamaan vesistöjä, joiden vedessä on kiljuhanhen DNA:ta. Ympäristö-DNA:n avulla voidaan siis tunnistaa lajeja, vaikkei niistä olisi näköhavaintoa. Tästä on suuri hyöty varsinkin kun tunnistetaan kiljuhanhen tyyppisiä arkoja ja harvinaisia lajeja”, Oulun yliopiston tutkija Johanna Honka sanoo.
Viimeisin varmistettu kiljuhanhen pesintä Suomessa on 1990-luvun puolivälissä. Pohjoismaiden viimeiset pesimäalueet ovat Norjan pohjoisosissa ja kannan koko on 30–35 paria. Kanta on kuitenkin kasvanut hieman viime vuosina.
“Parhaillaan Siikajoella on ainakin 77 kiljuhanhea tankkaamassa ennen kevätmuuton viimeistä pitkää etappia Pohjois-Norjaan. Vaikka koko Pohjolan kanta käsittää vain noin sata yksilöä, ollaan menossa parempaan suuntaan. Kannan aallonpohjassa 2000-luvun alkuvuosina Suomessa havaittiin useana keväänä alle kymmenen yksilöä. Pitkään jatkuneen kansainvälisen suojeluyhteistyön tulokset alkavat näkyä, mutta edelleen laji on erittäin suuressa vaarassa kadota Pohjolasta.”, WWF Suomen ohjelmajohtaja Petteri Tolvanen sanoo.
Lue lisää kiljuhanhista WWF:n verkkosivuilla ja Metsähallituksen verkkosivuilla
Kuva: Boris Belchev