Yliopistot kasvattavat kriittisen ajattelun sanansaattajia
Demokratian tila heikkenee, tieteenvapaus kapenee ja keskustelukulttuuri polarisoituu. Siksi kriittisen ajattelun merkitystä ei voi liikaa korostaa nykyhetken maailmassa, totesi Oulun yliopiston koulutusvararehtori Mirja Illikainen kriittisen ajattelun seminaarin avauspuheenvuorossaan.
Yliopistot eivät jää tämän edessä toimettomiksi. Oulun yliopiston kasvatustieteen yliopistonlehtori Henri Pettersson näkee, että yliopisto-opiskelijat kriittisen ajattelutaidon omaksuttuaan toimivat ikään kuin salaisina agentteina ja kriittisen ajattelun sanansaattajina niin yksityisessä elämässään kuin työpaikoillakin, sosiaalisessa mediassa ja keskusteluissa.
"Oikopolkuja tähän ei ole olemassa, mutta se on osa kasvatuksellista tehtävää, joka mielestäni kuuluu kaikille yliopistoille", Pettersson sanoo.
Kriittinen ajattelu voi olla yliopistojen vetovoimatekijä
Idea ei ole aivan uusi. Filosofian professori Roe Fremstedal norjalaisesta NTNU-yliopistosta (Norwegian University of Science and Technology) kertoo, että yksistään heillä generalistiseen ja kriittiseen ajatteluun johdattavan Examen philosophicum -kurssin suorittaa vuosittain 7000 opiskelijaa kaikista tiedekunnista. Opintojakson tausta on Kööpenhaminan yliopistoon vuonna 1675 perustetussa pakollisessa, samannimisessä aloituskurssissa.
"Tuolloin keskiaikainen perinne generalistisesta koulutuksesta ennen erikoistumista papiksi, lakimieheksi tai lääkäriksi näkyi edelleen yliopistossa. Nyt kaikkien opiskelijoiden jakama kurssi on yliopistoille myös keino brändätä itsensä, kuten meillä."
Mistä puhumme, kun puhumme kriittisestä ajattelusta? Pettersson tiivistää, että kriittinen ajattelu tarkoittaa yksilön henkisiä kykyjä ja taipumuksia, jotka saavat hänet harjoittamaan perusteluihin nojautuvaa uskomusten muodostusta ja perusteisiin painottuvaa päätöksentekoa. Hän sanoo, että kaikilla on lukematon määrä tiedostamattomia uskomuksia siitä, millaisia esimerkiksi ympäröivä maailma ja toiset ihmiset ovat.
"Kriittisessä ajattelussa kyse on siitä, mitä periaatteita ja sääntöjä meidän täytyy noudattaa, että uskomusten muodostuksemme toimii kurinalaisesti ja kestävästi. Näin varmistetaan, että päädytään mahdollisimman perusteltuihin näkökantoihin."
Siksi kriittinen ajattelu ei ole Petterssonin mielestä yksi oppimistavoite muiden joukossa. Hän vertaa, että nykyään puhutaan paljon media- ja informaatiolukutaidosta sekä analyyttisesta, reflektiivisestä ja luovasta ajattelusta.
"Ehkä kriittinen ajattelu on se perustava käsite, jonka kautta voimme ymmärtää, mistä medialukutaidossa ja muista on kyse. Ne ovat sovellettua kriittistä ajattelua tietyssä, rajatussa kontekstissa."
Vuorovaikutuksen merkitys korostuu opetuksessa
Kun Pettersson viittasi yliopiston kouluttamiin ajatteluagentteihin, Tampereen yliopiston kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnan vanhempi yliopistotutkija Tuukka Tomperi näki seminaarissa yliopistoverkoston vievän kriittisen ajattelun kulttuuria kaikkialle yhteiskuntaan.
"Yliopistot kannattelevat koko yhteiskunnan kulttuurin kriittisen ajattelun ydintä."
Tomperi huomauttaa, että jokainen koulutustaustaan katsomatta harjoittaa kriittistä ajattelua. Hänelle kriittinen ajattelu tarkoittaa interventiota, pysäytystä, joka herättää reflektiivisen prosessin.
"Kriittinen ajattelu on hyvää arvostelukykyä ja sen kehittämistä; arvioivaa asennoitumista, joka kehittää ymmärrystämme."
Hän sanoo, ettei kriittisen ajattelun taitoa ole ilman tietoa kyseisestä aihealueesta. Sitä tarvitaan, kun maailmankuvaamme liitetään uusia, merkittäviä tiedonpalasia. Ja tätä yliopisto-opinnot ovat täynnä. Kriittinen ajattelu voi Tomperin mukaan suomalaisissa yliopistoissa hyvin jo nyt. Kyse on vain siitä, miten yliopistot voivat opettaa sitä entistäkin paremmin.
Tomperille kriittinen ajattelu on ennen kaikkea riippuvainen yhteisön kollektiivisista käytännöistä.
"Yliopiston opettajina meidän pitäisi pystyä tuottamaan opiskelijoille tilanteita ja vuorovaikutusasetelmia, joissa he turvallisesti ja luontevasti pystyvät harjoittelemaan toisten kuuntelemista, kunnioittamista, eri mieltä olemista, erehtymistä ja sen myöntämistä."
Teksti: Juha-Pekka Honkanen