Äärioikeiston rodullinen maantiede: ilmastopolitiikka Suomessa ja Venäjällä

Parlamentaarisesta äärioikeistosta on tullut yksi merkittävimmistä poliittisista toimijoista viime vuosikymmenen aikana. Äärioikeisto on edistänyt rasismin eri muotojen, kuten islamofobian, valtavirtaistamista ja normalisoitumista, ja siitä on myös tullut yksi merkittävimpiä ilmastopolitiikkaa hidastavia toimijoita.

FM Sonja Pietiläisen väitöskirja edistää äärioikeiston poliittista ekologiaa koskevaa tutkimuskirjallisuutta tutkimalla äärioikeiston ilmastopolitiikan rodullisia ulottuvuuksia. Väitöskirja tarkastelee kahta äärioikeistolaista ryhmää: suomalaista Perussuomalaiset-puoluetta sekä venäläistä ulkoparlamentaarista äärioikeistoryhmittymää Izborski-klubia. Empiirinen aineisto nojaa Perussuomalaisten kansanedustajien, kunnallispolitiikkojen ja piiriaktiivien haastatteluihin sekä Izborskii-klubin poliittisten julkaisujen analysointiin.

Kolmesta itsenäisestä tutkimusartikkelista ja tiivistelmästä koostuva väitöskirja osoittaa erilaisia strategioita, joilla ryhmät harjoittavat ilmastoestämistä, toisin sanoen ilmastopolitiikan viivyttelyä, hidastamista ja kiistämistä. Väitöskirja esittää, että äärioikeiston ilmastoestämis-politiikka nivoutuu sekä sensaatiohakuiseen että hienovaraiseen ekologiseen rasismiin, jossa esimerkiksi mobilisoimalla erilaisia halventavia stereotypioita ilmastokriisi kehystetään rodullistettujen ihmisten ja paikkojen syyksi ja siten poliittiseksi vastuuksi. Äärioikeiston ilmastoestäminen uusintaa rasistista rakenteita määrittämällä uudelleen ’rodun’ merkitystä, heikentämällä ilmasto-oikeudenmukaisuuden toteutumista ja siten kasvattaen ihmisten haavoittuvuuksia ympäristökriisien aikakaudella.