Adoptiolasten psykiatrinen sairastavuus yleisempää heikommin toimivissa adoptioperheissä: Suomalainen adoptiolapsiperhetutkimus

Geneettisten tekijöiden tiedetään olevan yhteydessä skitsofrenian ja muiden psykiatristen häiriöiden kehittymiseen. Lisäksi aiempi tutkimuskirjallisuus tukee ympäristön riskitekijöiden merkitystä mielenterveyden häiriöiden kehittymisessä. Haavoittuvuus-stressiteorian mukaan psykiatristen häiriöiden kehittyminen on seurausta perimän ja ympäristön yhdysvaikutuksesta. Väitöskirjan tavoitteena oli selvittää tämän yhdysvaikutuksen yhteyttä adoptiolasten myöhempiin mielenterveyden häiriöihin.

Väitöskirja pohjautuu Suomalaisen adoptiolapsiperhetutkimuksen aineistoon. Aineisto koostuu adoptiolapsiperheistä sekä riski- ja verrokkiadoptiolapsista, joista riskilapsilla on biologisen äidin kautta korkea perinnöllinen riski skitsofreniaspektrin häiriöiden kehittymiseen. Perheympäristöön liittyviä riskitekijöitä olivat adoptiota edeltäneiden väliaikaisten sijoitusten kesto, arvio adoptioperheen toimivuudesta, adoptiovanhemman menetys (ero tai kuolema) sekä adoptioperheen sosioekonominen asema. Adoptioperheet tavattiin tutkijoiden toimesta ja niiden toimivuutta arvioitiin monimenetelmällisesti muun muassa vuorovaikutuksen, tunneilmapiirin ja luottamuksen suhteen.

Väitöskirjan tulokset osoittivat, että adoptiolasten psykiatrinen sairastavuus oli yleisempää heikommin toimiviksi arvioiduissa adoptiolapsiperheissä, erityisesti riskilapsilla. Lisäksi tulokset osoittivat, että adoptiota edeltävän kodin ulkopuolisen väliaikaisen sijoituksen ollessa pitkäkestoinen (> 6 kk) perinnöllinen skitsofrenia-alttius oli yhteydessä adoptiolasten myöhempiin mielenterveyden häiriöihin. Sen sijaan lyhytkestoisessa (≤ 6 kk) adoptiota edeltäneessä kodin ulkopuolisessa väliaikaisessa sijoituksessa olleiden lasten kohdalla adoptioperheen toimivuus oli yhteydessä lasten mielenterveyden häiriöihin. Huomionarvoista on, että tulokset osoittivat perheen toimivuuden ja adoptiolapsen perinnöllisen skitsofrenia-alttiuden olevan yhteydessä adoptiolasten myöhempiin mielenterveyden häiriöihin ainoastaan perheissä, joiden sosioekonominen asema on korkea.

Vaikka väitöskirja keskittyykin adoptiolapsiin ja -perheisiin, voivat sen tulokset olla tärkeitä myös yleisesti tarkasteltaessa perimän ja kasvuympäristötekijöiden merkitystä mielenterveyden häiriöiden kehittymisessä. Tutkimustulokset vahvistavat näkemystä perinnöllisten tekijöiden ja perheen heikentyneen toimivuuden yhteydestä mielenterveyden häiriöiden kehittymiseen niin itsenäisinä tekijöinä kuin yhdysvaikutuksessakin. Lisäksi tulokset vahvistavat käsitystä perheen sosioekonomisen aseman ja lapsen varhaisen kasvuympäristön merkityksestä psykiatristen häiriöiden kehittymisessä.