ADP-ribosyloivien tankyraasien evoluutio, proteiini-proteiini-vuorovaikutukset ja inhibitiomekanismit.

Solun, elämän pienimmän yksikön, arvioidaan sisältävän miljoonia proteiineja. Tällaisen valtavan proteiinimäärän järjestyminen on uskomattoman monimutkainen tehtävä, joka riippuu monista biologisista prosesseista. ADP-ribosylaatio on proteiinitranslaation jälkeinen muokkaus, joka ohjaa proteiinien hajotusta sekä säätelee erilaisia solun toimintoja. Reaktiota katalysoivat spesifiset entsyymit kuten difteriatoksiinin kaltaiset ADP-ribosyylitransferaasit. Tähän entsyymiperheeseen kuuluvat tankyraasi 1 ja tankyraasi 2 ovat poly-ADP-ribosyylitransferaaseja, jotka kykenevät siirtämään useita ADP-ribosyylejä proteiineihin sekä muodostamaan pitkiä ADP-ribosyyliketjuja. Tämä modifikaatio johtaa tyypillisesti proteiinien ubikitinointiin ja niiden hajottamiseen proteasomissa. Tankyraasit säätelevät tämän muokkauksen avulla useiden eri proteiinien kiertoa ja vaikuttavat siten moniin soluprosesseihin.
Tämä opinnäytetyö tarjoaa laajan tutkimuksen tankyraaseista tarkastellen niiden biologian eri puolia: alkuperää ja evoluutiota, proteiinia sitovien kumppaneiden karakterisointia sekä entsyymiaktiivisuuden ja proteiinivuorovaikutusten inhibointia. Tulokset osoittavat, että tankyraasit ovat peräisin choanoflagellaateista ja ovat säilyttäneet molekyylitoimintonsa monisoluisissa organismeissa. Lisäksi proteiini- ja lipidifosfataasientsyymin PTEN toiminnan uudelleenarvioinnista havaitaan, että tämä proteiini ei vuorovaikuta tankyraasin kanssa eikä ole sen kohdemolekyyli. Työssä myös kehitetään uusia katalyyttisiä inhibiittoreita, joilla on tunnusomainen kinatsolin-4-oni-runko, sekä löydetään uusi luokka tehokkaita tankyraasin proteiinivuorovaikutuksen inhibiittoreita, jotka ovat selektiivisiä tankyraasin ARC4-domeenia kohtaan.