Äidin hypoksian vaikutus raskaudenaikaiseen aineenvaihduntaan ja raskausdiabetekseen

Sekä alentunut että normaalia korkeampi syntymäpaino lisäävät äitien ja lasten sairastavuutta ja altistavat aineenvaihdunnan ongelmille ja sydän- ja verisuonisairauksille myöhemmin elämässä. Toiseksi tärkein sikiön kasvua määrittävä tekijä heti raskauden keston jälkeen on äidin hypoksia eli kudosten hapenpuute, joka vaikeuttaa sikiön kasvua. Merkittäviä syitä korkean syntymäpainon taustalla taas ovat äidin ylipaino ja raskausdiabetes, joka vaikuttaa jopa 30 %:iin raskauksista.

Tässä väitöskirjassa tutkittiin ympäristön hypoksian vaikutuksia raskaana olevan sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaan hiirillä ja havaittiin parantuneen sokerinsiedon, vähentyneen insuliiniresistenssin ja pienentyneen rasvakudoksen määrän johtavan alentuneeseen syntymäpainoon. Selvitettiin myös, voisiko ympäristön hypoksia suojata ylipainoisia hiiriä raskausdiabeteksen kehittymiseltä ja havaittiin emojen sokeriaineenvaihdunnan selkeä parantuminen, mutta samanaikaisesti poikasten kasvu ja istukan toiminta häiriintyivät.

Raskausdiabeteksen merkittävimmät riskitekijät ovat ylipaino, äidin korkeampi ikä, aiempi raskausdiabetes, perhehistoria tyypin 2 diabeteksesta sekä etnisyys. Tutkimme hemoglobiinin (Hb), elimistön tärkeimmän hapen kuljettajan, yhteyttä raskausdiabeteksen riskiin suomalaisessa raskausdiabetesaineistossa, FinnGeDi:ssä. Havaitsimme normaalivaihtelun sisällä korkeamman Hb:n lisäävän raskausdiabeteksen riskiä. Toisaalta matala Hb suojasi raskausdiabeteksen kehitykseltä. Normaalivaihtelun sisällä matalan Hb:n on havaittu aktivoivan hypoksiavastetta ja liittyvän parantuneeseen aineenvaihdunnan terveyteen, joka osaltaan voisi selittää Hb-tasojen ja raskausdiabeteksen riskin yhteyttä. Matalat Hb tasot eivät kuitenkaan johtaneet alentuneeseen syntymäpainoon toisin kuin ympäristön hypoksia.

Ympäristön hypoksian aikaansaamalla hypoksiavasteella on selkeä vaikutus äidin aineenvaihduntaan, mutta kokeissa käytetty ympäristön hypoksia, joka vastasi happipitoisuutta n. 2700 m korkeudessa, oli haitallinen sikiön kasvulle. Kuitenkin matalan Hb:n kautta välittyvä hypoksian vaikutus oli edullinen äidin aineenvaihdunnalle vaikuttamatta negatiivisesti lapseen. Toisaalta korkea Hb liittyi korkeampaan verenpaineeseen, painoon ja heikompaan sokerinsietoon ja tätä kautta myös lisääntyneeseen raskausdiabetesriskiin. Hypoksiavasteen potentiaali raskaudenaikaisten aineenvaihduntahäiriöiden hoidossa ja ehkäisyssä on suuri, mutta tasapaino hyötyjen ja haittojen välillä on hyvin herkkä.