Ajan ongelma korkeakoulutuksen teoriassa, päätöksenteossa, ja käytännössä

Väitöskirjassa tutkittiin korkeakoulutuksen aikakulttuuria suomen kontekstissa. Työ tuloksineen on jaettavissa kolmeen osaan.

Ensimmäisessä, teoreettisessa osassa perehdyttiin pedagogiseen toimintaan lineaarisen aikakäsityksen näkökulmasta. Työssä esitetään, että kasvatuksen ja koulutuksen mahdollisuus edellyttävät sellaista ajallista viitekehyksestä, joka mahdollistaa menneen, nykyisyyden, ja tulevaisuuden ymmärtämisen jatkumona, jossa on mahdollista rakentaa aiempien kokemusten päälle sekä asettaa tulevaisuuteen orientoituneita tavoitteita. Tätä viitekehystä vasten arvioitiin uudelleen korkeakoulutuksen paineistettua aikakulttuuria koulutuksen järjestämisen ja opiskelun näkökulmista.

Toisessa osassa tarkasteltiin Eurooppalaista opintosuoritusten siirtymäjärjestelmää (ECTS) aikaperustaisena opintojen mitoitusinstrumenttina. Suomessa yhden ECTS-opintopisteen ajatellaan vastaavan noin 27 tuntia opiskelua. Tutkimuksessa eritellään tähän ajattelutapaan liittyviä periaatteellisia sekä käytännön ongelmia, jotka liittyvät erityisesti ECTS-järjestelmän sisäänrakennettuun taipumukseen samaistaa opiskeluaika opintojen kuormittavuuteen sekä vaikeuksiin ennustaa opiskelijoiden tosiasiallista vaivannäköä ja oppimista.

Tutkimuksen kolmas osa käsitteli opetushenkilöstön ja opiskelijoiden näkemyksiä opintojen ajallisesta mitoittamisesta sekä kuormittavuudesta tutkijan omaan kyselyaineistoon perustuen. Yhdestä yliopistosta ja ammattikorkeakoulusta kerätyn aineiston perusteella opettajat olivat pääasiassa vakuuttuneita opintomitoitustensa toimivuudesta siinä, missä opiskelijat suhtautuivat niihin kriittisemmin. Nämä mitoitukset perustuivat työnantajan ohjeiden ohella usein opettajien omaan kokemukseen sekä opiskelijapalautteeseen. Opiskelijan opiskeluaika ja kuormittuneisuus olivat heikossa yhteydessä meneillään olevien opintojen määrään opintopisteinä lukuun ottamatta kontaktiopetuksessa vietettyä aikaa. Ajankäyttöä merkittävämpi korrelaatti oppimistuloksille oli opiskelijan itse raportoima kuormittuneisuus, joka liittyi näiden vastauksissa opintojen laatutekijöiden ohella usein henkilökohtaiseen elämän ja hyvinvointiin.

Tutkimuksen johtopäätöksissä esitetään joitakin suosituksia korkeakoulutukseen liittyvän aikapaineistumisen hallitsemiseksi ja vähentämiseksi. Yleiseen kiireen kulttuuriin puuttumisen ohella käsitellään toimenpiteitä opintojen järkeväksi mitoittamiseksi sekä kehittämiseksi kuormittavuusnäkökulmasta.