Akuutin myelooisen leukemian soluväliaine terapian kohteena

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Luentosali F101

Väitöksen aihe

Akuutin myelooisen leukemian soluväliaine terapian kohteena

Väittelijä

Filosofian maisteri Annalena Dittmann

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunta, ECM and Hypoxia

Oppiaine

Lääketiede

Vastaväittäjä

Akatemiatutkija James Convey, Helsingin yliopisto

Kustos

Apulaisprofessori Valerio Izzi, Oulun yliopisto

Vieraile väitöstilaisuudessa

Lisää tapahtuma kalenteriin

Akuutin myelooisen leukemian hoito soluväliaineen kautta

Akuutti myelooinen leukemia on yleisin ja tappavin verisyöpämuoto. Aiemmin tutkimuksissa on keskitytty geneettisiin muutoksiin, mutta tässä tutkimuksessa keskityttiin soluja ympäröivään ja yhdistävään soluväliaineeseen.

Tutkimuksessa kehitettiin ja käytettiin in vitro -luuydinsolumallia leukemiasolujen ja luusolujen vuorovaikutusten sekä solunulkoisen matriisin eli soluväliaineen vaikutuksen tutkimiseksi. Näiden vuorovaikutusten epäillään johtavan kemoterapian vastustuskykyyn ja sen seurauksena akuutin myelooisen leukemian (AML) potilaiden syövän uusiutumiseen. Mallissamme luusoluja (osteoblastit, OB) viljeltiin yhdessä AML-solujen kanssa enintään kolmen viikon ajan. Seurasin viljelmien käyttäytymisen, geenien ilmentymisen ja solunulkoisten proteiinien erityksen muutoksia. Kun OB-soluja viljeltiin yhdessä AML-solujen kanssa, niiden kyky erilaistua kypsiksi osteosyyteiksi heikkeni. Tämä ilmeni OB-markkerigeenien vähenemisenä sekä solunulkoisen matriisin ja matriisin mineralisaation muutoksina. AML-soluissa puolestaan havaittiin lisääntynyt kantasolujen osuus, mikä johtaa lisääntyneeseen resistenssiin kemoterapeuttisia lääkkeitä vastaan. Yksittäisten solujen tasolla tehty analyysi paljasti, että AML-solut eivät ainoastaan vaikuta OB-solujen geenien ilmentymiseen ja matriisin tuotantoon, vaan ne myös itse tuottavat suurimman osan soluväliaineen proteiineista. Lisäksi pystyin osoittamaan, että muutettu solunulkoinen matriisi kykenee itsenäisesti siirtämään leukemiasolujen ominaisuudet uusiin OB- ja AML-soluihin. Mielenkiintoista on, että lääkkeellä käsitellyistä yhteisviljelmistä peräisin oleva solunulkoinen matriisi näyttää lisäävän vastikään lisättyjen AML-solujen eloonjäämistä, kun niitä hoidetaan kemoterapeuttisella lääkkeellä.

Yhteenvetona nämä havainnot osoittavat, että solunulkoisella matriisilla on aiemmin oletettua suurempi rooli leukeemisen luuytimen muodostumisessa sekä AML-solujen suojaamisessa hoidon vaikutuksilta. Löytämäni soluväliaineen muutokset voivat olla lupaava kohde AML-potilaiden hoidon ja eloonjäämisen parantamiseksi.
Luotu 28.11.2025 | Muokattu 28.11.2025