Akuutin myelooisen leukemian soluväliaine terapian kohteena
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Luentosali F101
Väitöksen aihe
Akuutin myelooisen leukemian soluväliaine terapian kohteena
Väittelijä
Filosofian maisteri Annalena Dittmann
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunta, ECM and Hypoxia
Oppiaine
Lääketiede
Vastaväittäjä
Akatemiatutkija James Convey, Helsingin yliopisto
Kustos
Apulaisprofessori Valerio Izzi, Oulun yliopisto
Akuutin myelooisen leukemian hoito soluväliaineen kautta
Akuutti myelooinen leukemia on yleisin ja tappavin verisyöpämuoto. Aiemmin tutkimuksissa on keskitytty geneettisiin muutoksiin, mutta tässä tutkimuksessa keskityttiin soluja ympäröivään ja yhdistävään soluväliaineeseen.
Tutkimuksessa kehitettiin ja käytettiin in vitro -luuydinsolumallia leukemiasolujen ja luusolujen vuorovaikutusten sekä solunulkoisen matriisin eli soluväliaineen vaikutuksen tutkimiseksi. Näiden vuorovaikutusten epäillään johtavan kemoterapian vastustuskykyyn ja sen seurauksena akuutin myelooisen leukemian (AML) potilaiden syövän uusiutumiseen. Mallissamme luusoluja (osteoblastit, OB) viljeltiin yhdessä AML-solujen kanssa enintään kolmen viikon ajan. Seurasin viljelmien käyttäytymisen, geenien ilmentymisen ja solunulkoisten proteiinien erityksen muutoksia. Kun OB-soluja viljeltiin yhdessä AML-solujen kanssa, niiden kyky erilaistua kypsiksi osteosyyteiksi heikkeni. Tämä ilmeni OB-markkerigeenien vähenemisenä sekä solunulkoisen matriisin ja matriisin mineralisaation muutoksina. AML-soluissa puolestaan havaittiin lisääntynyt kantasolujen osuus, mikä johtaa lisääntyneeseen resistenssiin kemoterapeuttisia lääkkeitä vastaan. Yksittäisten solujen tasolla tehty analyysi paljasti, että AML-solut eivät ainoastaan vaikuta OB-solujen geenien ilmentymiseen ja matriisin tuotantoon, vaan ne myös itse tuottavat suurimman osan soluväliaineen proteiineista. Lisäksi pystyin osoittamaan, että muutettu solunulkoinen matriisi kykenee itsenäisesti siirtämään leukemiasolujen ominaisuudet uusiin OB- ja AML-soluihin. Mielenkiintoista on, että lääkkeellä käsitellyistä yhteisviljelmistä peräisin oleva solunulkoinen matriisi näyttää lisäävän vastikään lisättyjen AML-solujen eloonjäämistä, kun niitä hoidetaan kemoterapeuttisella lääkkeellä.
Yhteenvetona nämä havainnot osoittavat, että solunulkoisella matriisilla on aiemmin oletettua suurempi rooli leukeemisen luuytimen muodostumisessa sekä AML-solujen suojaamisessa hoidon vaikutuksilta. Löytämäni soluväliaineen muutokset voivat olla lupaava kohde AML-potilaiden hoidon ja eloonjäämisen parantamiseksi.
Tutkimuksessa kehitettiin ja käytettiin in vitro -luuydinsolumallia leukemiasolujen ja luusolujen vuorovaikutusten sekä solunulkoisen matriisin eli soluväliaineen vaikutuksen tutkimiseksi. Näiden vuorovaikutusten epäillään johtavan kemoterapian vastustuskykyyn ja sen seurauksena akuutin myelooisen leukemian (AML) potilaiden syövän uusiutumiseen. Mallissamme luusoluja (osteoblastit, OB) viljeltiin yhdessä AML-solujen kanssa enintään kolmen viikon ajan. Seurasin viljelmien käyttäytymisen, geenien ilmentymisen ja solunulkoisten proteiinien erityksen muutoksia. Kun OB-soluja viljeltiin yhdessä AML-solujen kanssa, niiden kyky erilaistua kypsiksi osteosyyteiksi heikkeni. Tämä ilmeni OB-markkerigeenien vähenemisenä sekä solunulkoisen matriisin ja matriisin mineralisaation muutoksina. AML-soluissa puolestaan havaittiin lisääntynyt kantasolujen osuus, mikä johtaa lisääntyneeseen resistenssiin kemoterapeuttisia lääkkeitä vastaan. Yksittäisten solujen tasolla tehty analyysi paljasti, että AML-solut eivät ainoastaan vaikuta OB-solujen geenien ilmentymiseen ja matriisin tuotantoon, vaan ne myös itse tuottavat suurimman osan soluväliaineen proteiineista. Lisäksi pystyin osoittamaan, että muutettu solunulkoinen matriisi kykenee itsenäisesti siirtämään leukemiasolujen ominaisuudet uusiin OB- ja AML-soluihin. Mielenkiintoista on, että lääkkeellä käsitellyistä yhteisviljelmistä peräisin oleva solunulkoinen matriisi näyttää lisäävän vastikään lisättyjen AML-solujen eloonjäämistä, kun niitä hoidetaan kemoterapeuttisella lääkkeellä.
Yhteenvetona nämä havainnot osoittavat, että solunulkoisella matriisilla on aiemmin oletettua suurempi rooli leukeemisen luuytimen muodostumisessa sekä AML-solujen suojaamisessa hoidon vaikutuksilta. Löytämäni soluväliaineen muutokset voivat olla lupaava kohde AML-potilaiden hoidon ja eloonjäämisen parantamiseksi.
Luotu 28.11.2025 | Muokattu 28.11.2025