Ambulatorinen verenpaineen vuorokausimittaus. Yhteys päätetapahtumiin väestötutkimuksessa
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 3
Väitöksen aihe
Ambulatorinen verenpaineen vuorokausimittaus. Yhteys päätetapahtumiin väestötutkimuksessa
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Päivi Lempiäinen
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Sisätautien tutkimusyksikkö
Oppiaine
Sisätaudit
Vastaväittäjä
Professori Risto Tertti, Turun yliopisto ja Vaasan keskussairaala
Kustos
Professori Olavi Ukkola, Oulun yliopisto
Verenpaineen vuorokausirekisteröinti ja haittatapahtumat
Kotona mitatun verenpaineen on todettu ennustavan paremmin päätetapahtumia kuin vastaanotolla mitatun verenpaineen. Verenpaine vaihtelee koko vuorokauden ajan, ja etenkin yöajan verenpaineella on havaittu yhteys haittatapahtumiin. Ambulatorinen verenpaineen vuorokausimittaus on menetelmä, jolla pystytään mittaamaan myös yöllistä verenpainetta sekä verenpaineen muutosta päivän ja yön välillä arkisessa ympäristössä. Fysiologisesti verenpaine laskee yöllä 10–20 % päiväajan verenpainetasosta (normaali dipping). Osalla ihmisistä verenpaine kuitenkin laskee tätä vähemmän. Tällöin puhutaan non-dipping-ilmiöstä.
Non-dippingillä on havaittu yhteys päätetapahtumiin, joskin sen merkitys yöverenpainetasosta itsenäisenä riskitekijänä on epäselvä. Tämä tutkimus käsittelee dipping-profiilin muutosta 21 vuoden seuranta-aikana ja sen, sekä pulssipaineen (eli systolisen ja diastolisen verenpaineen erotuksen) yhteyttä päätetapahtumiin. Verenpaineen vuorokausirekisteröinti tehtiin tutkimuksen alussa ja lopussa.
Non-dippingillä on aiemmissa tutkimuksissa havaittu olevan yhteys myös metabolisiin poikkeavuuksiin. Omassa tutkimuksessamme todettiin seuranta-aikana enemmän diabetesta ryhmässä, jossa verenpaine laski yöaikaan normaalia vähemmin vuorokausirekisteröinnin mittauksissa verrattuna normaalin verenpaineen vuorokausivaihtelun omaaviin. Tutkimuasetelmasta johtuen syy-seuraus-suhdetta ei voi osoittaa.
Non-dipping on aiemmin yhdistetty sydän- ja verisuonitapahtumiin ja kuolleisuuteen. Meidän tutkimuksessamme sydän- ja verisuonitapahtumia, jotka eivät johtaneet kuolemaan, todettiin enemmän ryhmässä, jolla normaali verenpaineen vuorokausivaihtelu oli vaimentunut verrattuna ryhmään, joilla vuorokausivaihtelu oli normaalia.
Tutkimusasetelma pystyi osoittamaan yhteyden muttei syy-seuraus-suhdetta.
Pulssipaine kasvaa ikääntymisen myötä. Erityisesti iäkkäämmässä väestössä korkean pulssipaineen on havaittu lisäävän päätetapahtumien riskiä. Tässä tutkimuksessa keski-iässä korkean 24 tunnin ja yöajan pulssipaineen havaittiin ennustavan sekä sydän- ja verisuonitauti- että kokonaiskuolleisuutta 21 vuoden seurannassa.
Yhteenvetona todetaan, että vuorokausiverenpainemittauksen profiilin muutos oli yhteydessä haitallisiin terveysvaikutuksiin tässä väestöpohjaisessa 21 vuoden seurantatutkimuksessa, ja lisäksi korkea pulssipaine ennusti kuolleisuutta.
Non-dippingillä on havaittu yhteys päätetapahtumiin, joskin sen merkitys yöverenpainetasosta itsenäisenä riskitekijänä on epäselvä. Tämä tutkimus käsittelee dipping-profiilin muutosta 21 vuoden seuranta-aikana ja sen, sekä pulssipaineen (eli systolisen ja diastolisen verenpaineen erotuksen) yhteyttä päätetapahtumiin. Verenpaineen vuorokausirekisteröinti tehtiin tutkimuksen alussa ja lopussa.
Non-dippingillä on aiemmissa tutkimuksissa havaittu olevan yhteys myös metabolisiin poikkeavuuksiin. Omassa tutkimuksessamme todettiin seuranta-aikana enemmän diabetesta ryhmässä, jossa verenpaine laski yöaikaan normaalia vähemmin vuorokausirekisteröinnin mittauksissa verrattuna normaalin verenpaineen vuorokausivaihtelun omaaviin. Tutkimuasetelmasta johtuen syy-seuraus-suhdetta ei voi osoittaa.
Non-dipping on aiemmin yhdistetty sydän- ja verisuonitapahtumiin ja kuolleisuuteen. Meidän tutkimuksessamme sydän- ja verisuonitapahtumia, jotka eivät johtaneet kuolemaan, todettiin enemmän ryhmässä, jolla normaali verenpaineen vuorokausivaihtelu oli vaimentunut verrattuna ryhmään, joilla vuorokausivaihtelu oli normaalia.
Tutkimusasetelma pystyi osoittamaan yhteyden muttei syy-seuraus-suhdetta.
Pulssipaine kasvaa ikääntymisen myötä. Erityisesti iäkkäämmässä väestössä korkean pulssipaineen on havaittu lisäävän päätetapahtumien riskiä. Tässä tutkimuksessa keski-iässä korkean 24 tunnin ja yöajan pulssipaineen havaittiin ennustavan sekä sydän- ja verisuonitauti- että kokonaiskuolleisuutta 21 vuoden seurannassa.
Yhteenvetona todetaan, että vuorokausiverenpainemittauksen profiilin muutos oli yhteydessä haitallisiin terveysvaikutuksiin tässä väestöpohjaisessa 21 vuoden seurantatutkimuksessa, ja lisäksi korkea pulssipaine ennusti kuolleisuutta.
Luotu 21.11.2025 | Muokattu 24.11.2025