Anteriorinen uveiitti aikuisilla – etiologia, kliininen taudinkuva, liitännäissairaudet ja näköennuste suomalaisessa väestössä.

Uveiitti on silmän suonikalvoston tulehdus. Aikuisten etuosan uveiitti ilmenee usein äkillisesti oireisena alkavana värikalvontulehduksena. Tyypillisesti sairastuneet ovat työikäisiä, noin 20–40-vuotiaita. Tulehduksen aiheuttajana voi olla erilaisia eliöitä kuten viruksia tai bakteereja. Toisaalta tulehdukselle voi altistaa erilaiset systeemiset eli laaja-alaiset elimistön sairaudet, silmän traumat ja toimenpiteet. Tautia hoidetaan lähes aina kortisonilla. Osalla sairastuneista tauti uusii tai pitkittyy. Silloin hoito on monimutkaisempaa ja vaatii aiheeseen perehtyneen silmälääkärin seurantaa. Etuosan uveiittiin voi liittyä monenlaisia silmän liitännäissairauksia, joista yleisimpiä ovat kaihi ja glaukooma. Nykyhoidolla etuosan uveiitin näköennuste on hyvä; sokeutuminen on harvinaista. Hoito vaatii kuitenkin runsaasti terveydenhuollon resursseja ja heikentää sairastuneiden elämänlaatua.

Tutkimme etuosan uveiitin taudinkuvaa aikuispotilailla, jotka olivat olleet hoidossa tai seurannassa Oulun yliopistollisessa sairaalassa (OYS) vuoden 2009 aikana. Ensimmäisessä osatyössä tutkimme, miten etuosan uveiitin taudinaiheuttaja vaikuttaa taudinkuvaan. Havaitsimme, että taudinaiheuttajalla oli merkittävä vaikutus taudin ilmenemiseen. Etenkin systeemisiin sairauksiin liittyvässä tulehduksessa sairastuneet olivat nuorempia ja vaativat useampia hoitomuotoja taudin rauhoittamiseksi.

Toisessa osatyössä tarkastelimme jo aiemmin tunnetun altistavan geenin, HLA-B27, vaikutusta taudinkuvaan. Havaitsimme, että potilaat, joilta kyseinen geeni löytyi, sairastuivat nuorempina, heillä esiintyi enemmän tulehdusjaksoja ja uveiitin taustalla oli useammin systeeminen sairaus.

Kolmannessa osatyössä tutkimme etuosan uveiitin liitännäissairauksia, näköennustetta ja riskitekijöitä liitännäissairauksien kehittymiselle. Havaitsimme, että kaksi viidestä pitkäaikaisseurannassa olleiden potilaiden uveiittia sairastavasta silmistä kehitti ainakin yhden liitännäissilmäsairauden. Liitännäissairauksien kehittymisen riskiä lisäsivät pitkittynyt eli krooninen tautiaktiivisuus sekä useat eri hoitomuodot kuten suun kautta annosteltava kortisoni. Havaitsimme tiedettävästi ensimmäistä kertaa, että silmänpaineen nousu kortisonihoidon yhteydessä oli yhteydessä lisääntyneeseen riskiin myös muiden liitännäissairauksien kuin glaukooman kehittymiselle. Nykyhoidolla Pohjois-Suomalaisessa väestössä sokeutuminen oli erittäin harvinaista huolimatta taudinaiheuttajasta ja liitännäissairauksista.