Arktisten merien ympäristönsuojelu: Öljyntorjunnan vaikutukset ja haasteet

Arktisen meriympäristön suojeleminen on kasvava huolenaihe lisääntyvän arktisten luonnonvarojen käytön ja uusien meriliikenteen reittien avaamisen vuoksi. Tämä kehitys lisää meren saastumisen riskejä. Soveltuvien torjuntakeinojen uupuminen, pitkät etäisyydet, ankara ilmasto ja pimeys, äärimmäinen kylmyys ja usein esiintyvät myrskyt tekevät mahdollisista kemikaali- ja öljyvuotojen torjunnasta ja puhdistustoimista vaikeita.
Tämä tohtoriväitöskirjatyö tarkastelee öljyvahinkojen torjuntaan liittyviä haasteita Arktisella alueella, keskittyen erityisesti Barentsinmerialueeseen. Tutkimuksen tavoitteena oli käsitellä arktisen öljyvahinkojen torjuntateknologioita, arktisten sääolosuhteiden vaikutuksia torjuntatoimiin ja öljyvahinkojen mahdollisia ekologisia vaikutuksia.
Arktisessa meriympäristössä on tällä hetkellä käytössä kolme pääasiallista öljyvahinkojen torjuntateknologiaa: mekaaninen öljynkerääminen käyttäen öljynkerääjiä ja poijuja, öljyn kemiallinen hajottaminen sekä öljynpoltto merellä. Tutkimus kuitenkin paljasti, että Barentsinmeren sääolosuhteet asettavat merkittäviä haasteita öljyvahinkojen torjunnalle ja ympäristön olosuhteet rajoittavat näiden teknologioiden soveltamista. Tämän vuoksi yleisesti käytetyt menetelmät rajoittuvat vain kesäkuukausiin. Epäsuotuisat sääolosuhteet syksyllä, talvella ja keväällä, kuten äärimmäisen alhainen lämpötila, voimakkaat tuulet ja aallokko, jääpeite, vähäinen päivänvalo, sadekuurot ja huono näkyvyys vaikeuttavat tehokasta öljyvahinkojen torjuntaa merellä.
Öljyvahinkojen mahdollisten ekologisten vaikutusten arvioimiseksi voidaan hyödyntää spatiaalista limittyvyyden analyysiä. Tämä menetelmä sisältää öljyvuotojen ennustemallien vertailun ympäristön olosuhteisiin tai lajien levinneisyystietoihin. Ekosysteemivaikutuksilla on vahva yhteys vuodenaikaan ja alueen luonnontilan herkkyyteen. Kesä osoittautui erittäin herkäksi vuodenajaksi Barentsin meriympäristössä. Siksi onnettomuuksien ehkäiseminen tulisi olla ensisijainen tavoite kesällä, jolloin ympäristön biologinen aktiivisuus ja lajien runsaus ovat suurimmillaan. Samalla öljyvahinkojen varautuminen tähän aikaan on tehokkainta. Onnettomuuteen reagoimisen mahdollisuudet ovat myös suurimmat kesällä, jolloin on suuri todennäköisyys paikallisille vuodoille. Useat tärkeät ekosysteemin toiminnat jatkuvat syksyllä. Vaikka Svalbardissa ei ole lintujen pesimiskautta tähän aikaan, vaikutukset voivat olla suuret, jos onnettomuus tapahtuu lähellä manteretta. Arktisen öljyvahinkojen torjuntamenetelmien soveltuvuus on kuitenkin tällöin vain osittaista tai täysin tehotonta. Tehdyt tutkimukset ja havainnot paikallisista merioloista osoittavat, että syksy on myös aikaa, jolloin öljylautat voivat levitä ja kulkeutua pisimmälle. Siksi onkin tärkeää keskittyä onnettomuuksien ennaltaehkäisyyn. Toimenpiteet voivat sisältää riskien vähentämistoimia (esimerkiksi liikenteen ohjausta, navigoinnin tehostamista, meriliikenteen vähentämistä ja reittien suunnittelua herkkien alueiden välttämiseksi) tai öljyvahinkojen varautumisen parantamista.