Astman alatyyppien määrittäminen kliinisin ja epidemiologisin menetelmin

Jo aiemmin on havaittu astman olevan monimuotoinen sairaus, jossa potilailla ilmenevät oireet, kliiniset löydökset ja reagointi hoidolle eroavat toisistaan. LL Elina Mäkikyrö muodosti väitöskirjatyössään astman alatyyppejä erilaisissa suomalaisissa tutkimuspopulaatioissa ja alatyypitys tehtiin huomioiden populaatioiden erilaiset ominaisuudet ja tutkimuskysymykset.

Väitöskirjatyössä muodostettiin astman alatyyppejä perustuen astman kestoon ja alkamisikään ja havaittiin, että vanhempien astma ja allergiset sairaudet ennustavat pysyvämpää astmaa. Lisäksi sisarusten astmalla oli itsenäinen vaikutus astman puhkeamisriskiin, riippumatta siitä oli vanhemmilla astmaa. Äidin astman vaikutus lapsen astman puhkeamiseen oli suurimmillaan lapsuusiässä, kun taas isän astman vaikutus säilyi aikuisikään asti.

Väitöskirjan toisessa ja kolmannessa osajulkaisussa muodostettiin astman alatyyppejä latenttiluokka-analyysiä käyttäen. Toisessa osajulkaisussa muodostettiin astman hoitotasapainoa ja vaikeusastetta kuvaavia alatyyppejä väestöpohjaisessa kyselyaineistossa. Kolmannessa osajulkaisussa muodostettiin astman alatyyppejä aikuisiällä alkavan astman populaatiossa hyödyntäen astman diagnosointivaiheessa käytettäviä kliinisiä mittareita.

Keskeisinä löydöksinä muodostettujen alatyyppien luotettavuus parani, kun ne muodostettiin erikseen naisilla ja miehillä. Lisäksi muodostetuille alatyypeille voitiin tuottaa riskitekijäprofiilit, koska alatyypityksessä käytettiin vain astmaa sairautena kuvaavia muuttujia. Aiemmissa tutkimuksissa usein myös riskitekijät on lisätty alatyypityksessä käytettäviin muuttujiin.

Yhteenvetona astman alatyyppejä on mahdollista muodostaa monentyyppisissä väestöissä, kunhan otetaan huomioon aineiston keskeiset ominaisuudet sekä muodostetaan tarkat tutkimuskysymykset. Astman alatyyppien tutkiminen on jatkossakin välttämätöntä, jotta kaikille astmaatikoille löydettäisiin sopivin lääkitys mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.