Axel Adolf Laurell ja Oikean teologian myytti
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Linnanmaa, Kuusamonsali (YB210)
Väitöksen aihe
Axel Adolf Laurell ja Oikean teologian myytti
Väittelijä
Teologian tohtori, dosentti Tarja-Liisa Luukkanen
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Humanistinen tiedekunta, aate- ja oppihistoria
Oppiaine
Aate- ja oppihistoria
Vastaväittäjä
Professori emerita Irma Sulkunen, Tampereen yliopisto
Kustos
Professori Petteri Pietikäinen, Oulun yliopisto
Teologian professori Axel Adolf Laurell ja kansallista historiaa muuttanut oppitraditio
Väitöskirjassa tarkastellaan rinnakkain suomalaista 1800-lukua kuvaavaa oppitraditiota sekä teologian professori Axel Adolf Laurellia (1800-1852), jonka tuo oppitraditio on jättänyt historian marginaaliin.
A. A. Laurell, teoreettisen filosofian dosentti, Lauantaiseuran jäsen ja aikansa huomatavin suomalainen pedagogi, nimitettiin dogmatiikan professoriksi Helsingin yliopistoon 1836, vaikka teologinen tiedekunta oli yrittänyt torjua hänen professuurinsa. Laurell oli yksi niistä varhaisista teologian professoreista, joiden mukaan teologia ei ollut yliopiston tiloissa tapahtuvaa uskonnonharjoitusta, vaan pyrkimystä uskonnon rationaaliseen tarkasteluun.
1800-1900-lukujen vaihteessa Helsingin yliopistossa toimineet yliopistomiehet loivat poliittisesti tarkoituksenmukaisen uskonnollis-kansallisen kuvan autonomian aikana harjoitetusta yliopistoteologiasta, uskonnon akateemisesta tutkimuksesta ja opetuksesta. Tuon kuvan mukaan teologia oli tieteellisesti korkeatasoista, kun teologit olivat herätysliikemiehiä tai suomalaisen raamattufundamentalismin, beckiläisyyden, edustajia.
Kyse oli uskonnollisen ja uskonnollismielisen eliitin reaktiosta yhteiskunnan nopeaan muutokseen, sen uudenaikaistumiseen ja maallistumiseen. Eliitti loi menneisyydestä oman kuvansa kaltaisen. Tätä keksittyä kuvaa Suomen 1800-luvusta kutsun väitöskirjassani Oikean teologian myytiksi.
Keksitty historiakuva, näkemys herännäis-beckiläisten tai yleensä herätysliikkeiden ratkaisevasta tieteellisestä merkityksestä, omaksuttiin ja sitä opetettiin Suomen luterilaisille papeille ja uskonopettajille vuosikymmenestä toiseen. Samalla syrjäytettiin ja unohdettiin ne teologian alan tutkijat, kuten Laurell, jotka eivät olleet herätysliikemiehiä tai suhtautuivat herätysliikkeisiin kielteisesti.
Näin teologikoulutuksesta unohtuivat teologian oppialan 1800-luvun tieteelliset, herännäisiin kuulumattomat todelliset uudistajat ja edelläkävijät. 1800-luvun osalta myytin luoma ja välittämä kuva kansallisesta historiasta on kestämätön sekä perustuu lähdeaineistojen sivuuttamiseen ja unohtamiseen.
A. A. Laurell, teoreettisen filosofian dosentti, Lauantaiseuran jäsen ja aikansa huomatavin suomalainen pedagogi, nimitettiin dogmatiikan professoriksi Helsingin yliopistoon 1836, vaikka teologinen tiedekunta oli yrittänyt torjua hänen professuurinsa. Laurell oli yksi niistä varhaisista teologian professoreista, joiden mukaan teologia ei ollut yliopiston tiloissa tapahtuvaa uskonnonharjoitusta, vaan pyrkimystä uskonnon rationaaliseen tarkasteluun.
1800-1900-lukujen vaihteessa Helsingin yliopistossa toimineet yliopistomiehet loivat poliittisesti tarkoituksenmukaisen uskonnollis-kansallisen kuvan autonomian aikana harjoitetusta yliopistoteologiasta, uskonnon akateemisesta tutkimuksesta ja opetuksesta. Tuon kuvan mukaan teologia oli tieteellisesti korkeatasoista, kun teologit olivat herätysliikemiehiä tai suomalaisen raamattufundamentalismin, beckiläisyyden, edustajia.
Kyse oli uskonnollisen ja uskonnollismielisen eliitin reaktiosta yhteiskunnan nopeaan muutokseen, sen uudenaikaistumiseen ja maallistumiseen. Eliitti loi menneisyydestä oman kuvansa kaltaisen. Tätä keksittyä kuvaa Suomen 1800-luvusta kutsun väitöskirjassani Oikean teologian myytiksi.
Keksitty historiakuva, näkemys herännäis-beckiläisten tai yleensä herätysliikkeiden ratkaisevasta tieteellisestä merkityksestä, omaksuttiin ja sitä opetettiin Suomen luterilaisille papeille ja uskonopettajille vuosikymmenestä toiseen. Samalla syrjäytettiin ja unohdettiin ne teologian alan tutkijat, kuten Laurell, jotka eivät olleet herätysliikemiehiä tai suhtautuivat herätysliikkeisiin kielteisesti.
Näin teologikoulutuksesta unohtuivat teologian oppialan 1800-luvun tieteelliset, herännäisiin kuulumattomat todelliset uudistajat ja edelläkävijät. 1800-luvun osalta myytin luoma ja välittämä kuva kansallisesta historiasta on kestämätön sekä perustuu lähdeaineistojen sivuuttamiseen ja unohtamiseen.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024