Boreaalisten metsien luonnontilan ennallistaminen

Väitöstutkimuksessa tutkittiin erilaisten ennallistamiskeinojen tehokkuutta palautettaessa metsätaloudellisesti hoidettujen, nykyään suojeltujen metsiköiden monimuotoisuudelle tärkeitä rakennepiirteitä, kuten lahopuuta ja uhanalaisia lajeja.

Ekologista ennallistamista pidetään tärkeänä keinona palauttaa ja ylläpitää luonnontilaisten ekosysteemien toimintaa. Metsien ennallistamista tehdään siksi, että tehokkaasti hoidettujen metsien monimuotoisuus on köyhtynyt niin pitkälle, ettei pelkkä suojelu enää riitä pysäyttämään lajien uhanalaistumista.

Työssä vertaillut ennallistamismenetelmät olivat ennallistamispoltto, lahopuun lisäys sahaamalla puut ja myrskytuhon jäljittely kaatamalla puut juurineen. Tutkitut luonnontilaisten metsien rakennepiirteitä kuvaavat muuttujat olivat metsien aluskasvillisuus, lahopuuston tilavuus ja lajirakenne sekä lahopuusta riippuvaisten hyönteisten lajiyhteisöt. Ennallistamistoimet tehtiin neljällä Natura 2000 -suojelualueella Kainuussa ja Koillismaalla vuonna 2006.

Väitöskirjatyön keskeisin havainto on, että ennallistamispoltot paransivat luonnontilaisuuden rakennepiirteitä eniten, kun taas lahopuun lisäyksellä oli vähäisimmät vaikutukset. Ennallistamispoltto lisäsi mustikan peittävyyttä, lisäsi lahopuun määrää ja monimuotoisuutta, paransi monimuotoisuudelle tärkeän haavan uudistumista sekä lisäsi uhanalaisten hyönteislajien lajimäärää ja runsautta. Myrskytuhon jäljittely oli tehokkaampi ennallistamiskeino kuin lahopuun lisäys, sillä paljastunut maanpinta paransi puiden taimettumista. Työssä toteutettu simulaatiomallinnus osoitti lisäksi, että ennallistaminen lisää lahopuun määrää vähintään 40 vuoden ajan verrattuna käsittelemättömiin koealoihin.

Väitöskirjatyö osoittaa, että kaikkia työssä tutkittuja ennallistamismenetelmiä voidaan käyttää nopeuttamaan metsän kehittymistä kohti luonnontilaa. Saatuja tuloksia voidaan käyttää, kun valitaan metsiin niihin parhaiten soveltuvaa ennallistamismenetelmää.