Boreaalisten virtavesien biodiversiteetin ja ekosysteemin toimintojen vasteet maankäytöstä johtuviin muutoksiin ja kunnostukseen

Väitöskirjassani havaitsin, että maatalouden hajakuormituksella oli selvästi vahvempi vaikutus virtavesien eliöyhteisöjen koostumukseen ja ekologiseen tilaan kuin lähinnä uitosta johtuvilla perkauksilla, eikä näillä tekijöillä ollut merkittävää yhdysvaikutusta.

Tulokset eivät tarkoita, että uoman rakenteellinen tila olisi merkityksetön virtavesien eliöyhteisöille vaan, että tyypillisesti peratuissa uomissa on usein riittävän monimuotoinen elinympäristönrakenne, mikä pitää yllä luonnontilaisenkaltaisia eliöyhteisöjä. Perkauksissa katoava uoman luontainen rakenne ja häviävät soraikot voivat kuitenkin muodostaa ongelman joidenkin virtavesien kalojen, kuten taimenen, elinympäristövaatimuksille ja lisääntymiselle.

Hajakuormituksen negatiivinen vaikutus virtavesien eliöyhteisöihin oli kuitenkin yhtä vahva niin rakenteeltaan luonnontilaisenkaltaisissa kuin peratuissakin uomissa. Tämä viittaa siihen, että uoman kunnostamiseen painottuvilla toimenpiteillä voi olla vaikea saavuttaa kestäviä positiivisia tuloksia, mikäli valuma-alueen kuormitusta ei saada ensin hallintaan.

Metsätalouden maankäytöstä, kuten ojituksesta, johtuva purojen hiekoittuminen heikensi purojen sammal- ja pohjaeläinyhteisöjen monimuotoisuutta. Hiekoittuneissa metsätalousalueiden puroissa oli myös luonnontilaisia puroja selvästi vähemmän puumateriaalia, kuten kaatuneita puurunkoja.

Kunnostukset, joissa käytettiin enemmän kiveä, vähensivät hiekan peittävyyttä ja olivat hyödyllisempiä uoman eliöstölle, kuin kunnostukset, jotka painottuivat puurakennelmien lisäykseen. Puun runsaampi käyttö kunnostusrakenteena kuitenkin lisäsi uoman vedenpidätyskykyä ja herkemmän tulvimisen myötä muokkasi rantavyöhykkeen kasvillisuutta luonnontilaisemmaksi.

Metsätalouden vaikutuksista kärsivissä puroissa kivi- ja puumateriaalin käyttö samanaikaisesti tuottaa luultavimmin laajimman vaikutuksen purojen eliöstön monimuotoisuuteen.

Vesisammalilla oli voimakas vaikutus pohjaeläinyhteisöjen koostumukseen. Sammalet vaikuttivat ekosysteemin toimintoihin lisäämällä eloperäisen aineksen pidättymistä ja vähentämällä lehtikarikkeen hajotusnopeutta ja päällyslevien tuotantoa. Sammalten vaikutus pohjaeläimiin oli voimakkaampi kuin hiekan, ja sammalet kykenivät jopa lieventämään joitakin hiekan negatiivisia vaikutuksia.

Eliöiden levittäytymisellä oli selvä vaikutus yhteisöjen koostumukseen, mutta se ei hävittänyt hiekan ja sammalen vaikutusta, mikä viittaa korkeaan ympäristötekijöiden merkitykseen yhteisöjen rakentumisessa. Sammalilla on merkittävä vaikutus virtavesien muiden eliöiden yhteisökoostumukseen ja ekosysteemin toimintoihin, joten sammalten palautuminen on tärkeä kunnostustavoite virtavesissä, joissa on luonnostaan paljon sammalkasvustoa.