Edeltävän lääkityksen, tulehduksen ja leikkaushoidon vaikutus aivoverenvuodon ennusteeseen. Väestöpohjainen tutkimus
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 1
Väitöksen aihe
Edeltävän lääkityksen, tulehduksen ja leikkaushoidon vaikutus aivoverenvuodon ennusteeseen. Väestöpohjainen tutkimus
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Pekka Löppönen
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, neurotieteen tutkimusyksikkö
Oppiaine
Neurokirurgia
Vastaväittäjä
Dosentti Antti Ronkainen, Tampereen yliopisto
Kustos
Professori Sami Tetri, Oulun yliopisto
Kirurginen hoito parantaa aivoverenvuotopotilaan ennustetta
Väestöpohjaista väitöskirjatutkimustani varten kerättiin Oulun yliopistollisen sairaalan alueelta vuosien 1993–2008 aikana 982 aivoverenvuotoon sairastuneen potilaan laajat taustatiedot ja kliiniset löydökset.
Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin serotoniinivaikutteisten masennuslääkkeiden yhteisvaikutusta varfariinin kanssa aivoverenvuotopotilailla. Varfariinia käyttäneistä aivoverenvuotopotilaista ne, jotka käyttivät sairastuessaan myös masennuslääkkeitä, kuolivat useammin kuin ne, jotka käyttivät pelkästään varfariinia. Suurentunut vuotoriski on syytä ottaa huomioon määrättäessä serotoniinivaikutteisia masennuslääkkeitä varfariinia käyttävälle potilaalle. Asian merkityksellisyyttä lisää se, että molempia lääkkeitä käytetään väestössä runsaasti.
Toisessa osatyössä tarkasteltiin tulehdusta kuvaavan CRP-arvon ennusteellista merkitystä aivoverenvuotopotilaille. Tulovaiheessa mitattu koholla oleva CRP-arvo ennusti vuodon aiheuttamaa vaikeampaa vammautuneisuutta. Korrelaatio ei selittynyt aiemmilla sairauksilla, vuodon vaikeusasteella tai infektioilla. Varsin rutiinisti sairaalapotilailta mitattavalla CRP-arvolla voidaan saada edullisesti lisäarvoa aivoverenvuotopotilaan ennustetta arvioitaessa.
Väitöstutkimuksen kolmannessa osatyössä havaittiin, että kirurginen leikkaushoito paransi elinajan ennustetta aivoverenvuotopotilailla. Erityisesti leikkaushoidosta hyötyivät alle 70-vuotiaat potilaat, joilla oli pinnallisempi yli 30 millilitran kokoinen aivoverenvuoto. Tutkimustulos vahvistaa käsitystä, että tietyt potilasryhmät voivat hyötyä leikkaushoidosta, vaikka yleisesti leikkaushoidon hyöty on edelleen ristiriitainen. Tutkimuksen perusteella leikkaushoito ei kuitenkaan vähentänyt aivoverenvuodon aiheuttamaan vammaisuutta.
Neljännessä osatyössä etsittiin riskitekijöitä aivoverenvuodon uusiutumiselle. Aiempi sairastettu aivoinfarkti oli itsenäinen merkittävä uutta aivoverenvuotoa ennustava tekijä. Diabeteksella vaikuttaa olevan tappavaa uusintavuotoa lisäävää ja hoidossa olevalla verenpainetaudilla vähentävää vaikutusta. Aspiriini ja serotoniinivaikutteiset masennuslääkkeet eivät näyttäneet lisäävän uusintavuodon riskiä. Tutkimustulos kannustaa parantamaan entisestään näiden riskitekijöiden hoitoa.
Ensimmäisessä osatyössä tutkittiin serotoniinivaikutteisten masennuslääkkeiden yhteisvaikutusta varfariinin kanssa aivoverenvuotopotilailla. Varfariinia käyttäneistä aivoverenvuotopotilaista ne, jotka käyttivät sairastuessaan myös masennuslääkkeitä, kuolivat useammin kuin ne, jotka käyttivät pelkästään varfariinia. Suurentunut vuotoriski on syytä ottaa huomioon määrättäessä serotoniinivaikutteisia masennuslääkkeitä varfariinia käyttävälle potilaalle. Asian merkityksellisyyttä lisää se, että molempia lääkkeitä käytetään väestössä runsaasti.
Toisessa osatyössä tarkasteltiin tulehdusta kuvaavan CRP-arvon ennusteellista merkitystä aivoverenvuotopotilaille. Tulovaiheessa mitattu koholla oleva CRP-arvo ennusti vuodon aiheuttamaa vaikeampaa vammautuneisuutta. Korrelaatio ei selittynyt aiemmilla sairauksilla, vuodon vaikeusasteella tai infektioilla. Varsin rutiinisti sairaalapotilailta mitattavalla CRP-arvolla voidaan saada edullisesti lisäarvoa aivoverenvuotopotilaan ennustetta arvioitaessa.
Väitöstutkimuksen kolmannessa osatyössä havaittiin, että kirurginen leikkaushoito paransi elinajan ennustetta aivoverenvuotopotilailla. Erityisesti leikkaushoidosta hyötyivät alle 70-vuotiaat potilaat, joilla oli pinnallisempi yli 30 millilitran kokoinen aivoverenvuoto. Tutkimustulos vahvistaa käsitystä, että tietyt potilasryhmät voivat hyötyä leikkaushoidosta, vaikka yleisesti leikkaushoidon hyöty on edelleen ristiriitainen. Tutkimuksen perusteella leikkaushoito ei kuitenkaan vähentänyt aivoverenvuodon aiheuttamaan vammaisuutta.
Neljännessä osatyössä etsittiin riskitekijöitä aivoverenvuodon uusiutumiselle. Aiempi sairastettu aivoinfarkti oli itsenäinen merkittävä uutta aivoverenvuotoa ennustava tekijä. Diabeteksella vaikuttaa olevan tappavaa uusintavuotoa lisäävää ja hoidossa olevalla verenpainetaudilla vähentävää vaikutusta. Aspiriini ja serotoniinivaikutteiset masennuslääkkeet eivät näyttäneet lisäävän uusintavuodon riskiä. Tutkimustulos kannustaa parantamaan entisestään näiden riskitekijöiden hoitoa.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024