”Eikä tässä mitään savuverhoa ole” – seudullisen kierrätyspuiston sijainnin valinta regiimiteorian kautta tarkasteltuna
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Luentosali L10, Linnanmaan kampus
Väitöksen aihe
”Eikä tässä mitään savuverhoa ole” – seudullisen kierrätyspuiston sijainnin valinta regiimiteorian kautta tarkasteltuna
Väittelijä
Kauppatieteiden tohtori Olavi Uusitalo
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Teknillinen tiedekunta, Arkkitehtuurin tutkimusyksikkö
Oppiaine
Arkkitehtuuri
Vastaväittäjä
Professori Raine Mäntysalo, Aalto-yliopisto
Kustos
Professori Helka-Liisa Hentilä, Oulun yliopisto
”Eikä tässä mitään savuverhoa ole” – seudullisen kierrätyspuiston sijainnin valinta regiimiteorian kautta tarkasteltuna
Väitöskirja tarkastelee kaupunkiseudun alueidenkäytön vapaamuotoista suunnittelua, jonka yhteyteen liittyy kaavoitusta. Tutkimuksen päätavoitteena on tutkia, kuinka alueellisten hankkeiden tutkimuksessa käytetty hallintamalli (nk regiimiteoria) toimii kaupunkiseutusuunnittelun ymmärtämisessä ja analysoinnissa. Lisäksi väitöskirja tutkii suunnitteluun liittyvää vaikuttamista sekä paikallislehdistön roolia osana yhteenliittymän toimintaa.
Tutkimuksen on lähtökohdiltaan kriittinen yhteiskuntatutkimus, jossa analyysivälineenä käytetään regiimiteorian tarjoamia näkökulmia. Tutkimusmenetelmänä on syvällinen tapaustutkimus, jonka aineisto kostuu virallisista asiakirjoista, erilaisista selvityksistä sekä maakunta- ja paikallislehtien jutuista.
Tapaustutkimus tarkastelee Lahden seudun alueellisen kierrätyspuiston sijaintipaikan valintaa. Tuleva Euroopan ympäristökaupunki Lahti suunnitteli jätteenkäsittelylaitosta ensin naapurikuntaansa Nastolaan, mutta joutui asukasvastustuksen takia perääntymään, minkä jälkeen kohdekunnaksi valikoitui Hollola. Tutkimuksessa tapaus jaettiin neljään toisiinsa liittyvään alueelliseen hankkeeseen, jotka analysoitiin regiimiteorian näkökulmilla. Lisäksi hyödynnettiin näkökohtia, jotka liittyvät lehdistötutkimukseen sekä liike- ja käyttäytymistaloustieteisiin. Tapauksesta tunnistettiin Lahti-vetoinen suljettu yhteenliittymä, jonka toimintaa luonnehtivat tapauksen tiivis koordinointi ja salailu.
Tutkitussa tapauksessa ohitettiin edustuksellinen demokratia ja käytettiin manipulointia. Hankkeen vapaamuotoisessa suunnittelussa, kaavoituksessa ja viranomaisviestinnässä oli vaikuttamista, joka vähensi asukkaiden tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. Yhteenliittymän laatima sijaintipaikkaselvitys oli teknisesti ja vuorovaikutuksellisesti puutteellinen ja kohdekuntaa syrjivä. Liittymä käytti keinoja, jotka mahdollistivat poliittisen hyväksynnän hankkeelle. Lisäksi paikallislehdistö välitti sen viestiä tehokkaasti.
Tapauksen perusteella aiempaa regiimiteoreettista tutkimusta täydennettiin asialistanvalinnan ja kehystämisen näkökulmilla sekä näkökulmalla siitä, kuinka hankkeen kilpailukykyä muiden vastaavien hankkeiden kanssa arvioitaisiin.
Tutkimuksen on lähtökohdiltaan kriittinen yhteiskuntatutkimus, jossa analyysivälineenä käytetään regiimiteorian tarjoamia näkökulmia. Tutkimusmenetelmänä on syvällinen tapaustutkimus, jonka aineisto kostuu virallisista asiakirjoista, erilaisista selvityksistä sekä maakunta- ja paikallislehtien jutuista.
Tapaustutkimus tarkastelee Lahden seudun alueellisen kierrätyspuiston sijaintipaikan valintaa. Tuleva Euroopan ympäristökaupunki Lahti suunnitteli jätteenkäsittelylaitosta ensin naapurikuntaansa Nastolaan, mutta joutui asukasvastustuksen takia perääntymään, minkä jälkeen kohdekunnaksi valikoitui Hollola. Tutkimuksessa tapaus jaettiin neljään toisiinsa liittyvään alueelliseen hankkeeseen, jotka analysoitiin regiimiteorian näkökulmilla. Lisäksi hyödynnettiin näkökohtia, jotka liittyvät lehdistötutkimukseen sekä liike- ja käyttäytymistaloustieteisiin. Tapauksesta tunnistettiin Lahti-vetoinen suljettu yhteenliittymä, jonka toimintaa luonnehtivat tapauksen tiivis koordinointi ja salailu.
Tutkitussa tapauksessa ohitettiin edustuksellinen demokratia ja käytettiin manipulointia. Hankkeen vapaamuotoisessa suunnittelussa, kaavoituksessa ja viranomaisviestinnässä oli vaikuttamista, joka vähensi asukkaiden tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. Yhteenliittymän laatima sijaintipaikkaselvitys oli teknisesti ja vuorovaikutuksellisesti puutteellinen ja kohdekuntaa syrjivä. Liittymä käytti keinoja, jotka mahdollistivat poliittisen hyväksynnän hankkeelle. Lisäksi paikallislehdistö välitti sen viestiä tehokkaasti.
Tapauksen perusteella aiempaa regiimiteoreettista tutkimusta täydennettiin asialistanvalinnan ja kehystämisen näkökulmilla sekä näkökulmalla siitä, kuinka hankkeen kilpailukykyä muiden vastaavien hankkeiden kanssa arvioitaisiin.
Luotu 8.12.2025 | Muokattu 10.12.2025