EKG-muutosten, lihavuuden ja diabeteksen rooli sydänperäisen äkkikuoleman riskiarviossa

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Haartman-instituutti, luentosali 1, Haartmaninkatu 3, Helsinki

Väitöksen aihe

EKG-muutosten, lihavuuden ja diabeteksen rooli sydänperäisen äkkikuoleman riskiarviossa

Väittelijä

Lääketieteen lisensiaatti Antti Eranti

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Sisätautien tutkimusyksikkö, kardiologia

Oppiaine

Kardiologia

Vastaväittäjä

Professori Juhani Koistinen, Turun yliopisto

Kustos

Professori Heikki Huikuri, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Uutta tietoa sydänperäisen äkkikuoleman riskimarkkereista suomalaisväestössä

Länsimaisissa väestöissä sydänperäisiä äkkikuolemia tapahtuu 50–100 kappaletta vuodessa 100 000 henkilön väestössä. Noin puolessa tapauksista äkkikuolleella ei ole tiedetty olevan sydänsairautta hänen elinaikanaan. Mikäli riskihenkilöt osattaisiin tunnistaa, niin voitaisiin myös ennaltaehkäiseviä toimia kohdentaa tehokkaammin. Väitöstutkimuksessa selvitettiin sydänsähkökäyrän (EKG) muutosten, lihavuuden ja diabeteksen merkitystä sydänperäisen äkkikuoleman riskimarkkereina yli 10 000 ihmisen väestökohortissa, jota seurattiin 35–41 vuotta.

Sähköisen aktivaation leviäminen sydämen kammioissa normaalista poikkeavasti horisontaalitasossa heijastuu EKG:n rintakytkentöihin joko varhaisena tai myöhäisenä QRS-transitiona. Huomattavan myöhäinen QRS-transitio (R-aallon amplitudi ≥ S-aallon amplitudi vasta V5-kytkennässä tai siitä vasemmalle) liittyi sydänperäisen äkkikuoleman riskiin ja myös yleisesti kuoleman riskiin. EKG V1-kytkennästä määritettävä vasemman eteisen akuuttiin tai krooniseen kuormitukseen liittyvä poikkeava P terminal force (≥0.06 mm∙s) liittyi lisääntyneeseen kuoleman ja eteisvärinä-rytmihäiriön riskiin, mutta sydänperäisen äkkikuoleman riskiin se ei liittynyt.

Lihavuus ja diabetes liittyivät sydänperäisen äkkikuoleman riskiin samansuuntaisesti, kuin aiemmissa tutkimuksissa. Uusi havainto oli, että diabeetikon äkkikuolemariski on selvästi korostunut jo ennen oireisen sydänsairauden kehittymistä. Myös heikentynyt sokerinsieto, joka on diabetesta lieväasteisempi sokeriaineenvaihdunnan häiriö, oli yhteydessä sydänperäisiin äkkikuolemiin, mutta vakiointi sekoittavilla tekijöillä hävitti tämän assosiaation.

Lukuisat aiemmissa tutkimuksissa tunnistetut kohonneeseen äkkikuolemariskiin liittyvät EKG-muutokset assosioituivat sydänperäisen äkkikuoleman riskiin samansuuntaisesti eri painoisilla henkilöillä, mutta eniten lisäarvoa riskiarvioon ne toivat normaalipainoisilla henkilöillä, joilla muita riskitekijöitä oli vähemmän.

Väitöstutkimuksen tulosten myötä lääkärin on syytä havahtua selvittämään sydänsairauden mahdollisuutta nähdessään EKG:ssa huomattavan myöhäisen QRS-transition tai poikkeavan P terminal forcen. Jo aiemmin poikkeava EKG ylipainoisella potilaalla, jolla on runsaasti sydänsairauksien riskitekijöitä, on herättänyt epäilyn sydänsairaudesta. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat sitä, että myös normaalipainoinen potilas, jolla on vähänlaisesti sydänsairauksien riskitekijöitä, on tutkittava huolellisesti, mikäli EKG on poikkeava.
Viimeksi päivitetty: 7.12.2016