Ekosysteemipalveluiden arviointi eri mittakaavoissa: Tuotanto- ja kulttuuripalveluiden potentiaali, tarjonta ja kysyntä

Maapallon ekosysteemit tuottavat lukuisia hyötyjä- eli ekosysteemipalveluja- jotka ovat välttämättömiä ihmisten hyvinvoinnille. Näihin kuuluvat muun muassa raaka-aineiden tuotanto tai virkistysmahdollisuudet. Ekosysteemipalvelut riippuvat sekä ekosysteemien kyvystä tuottaa palveluja että yhteiskunnan kysynnästä. Usein palvelujen tuotanto ja käyttö sijoittuvat eri paikkoihin, mikä johtaa tarjonnan ja kysynnän välisiin alueellisiin epäsuhtiin ja voi aiheuttaa palvelujen ylikäyttöä. Lisäksi ekosysteemipalvelut muuttuvat ajassa. Ympäristöpalvelujen arviointi useilla eri alueellisilla ja ajallisilla mittakaavoissa on siten ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan ymmärtää niiden tarjonnan ja kysynnän välisiä vuorovaikutuksia ja tunnistaa, missä palvelut syntyvät, missä niitä käytetään ja mitkä tekijät vaikuttavat niiden käyttötapoihin.

Väitöskirjassaan Anita Poturalska soveltaa ekosysteemipalvelukehystä analysoidakseen ekosysteemipalvelujen potentiaalin, tarjonnan ja kysynnän alueellisia ja ajallisia kehityskulkuja. Tutkimus keskittyy kahteen palveluihin: puun tuotantoon liittyvään tuottavaan ekosysteemipalveluun Euroopassa sekä kaupunkien viheralueiden tarjoamiin kulttuurisiin ekosysteemipalveluihin suomalaisissa kaupungeissa.

Puun ekosysteemipalvelun osalta potentiaali, tarjonta ja kysyntä arvioitiin koko Euroopassa ajallispaikallisessa kontekstissa. Tämän jälkeen Euroopan puuvarojen yleistä kysynnän ja tarjonnan tasapainoa eri kuljetusetäisyyksillä selvitettiin käyttämällä spatiaalisen saavutettavuuden tarkastelua. Tulokset osoittavat, että puun potentiaali, tarjonta ja kysyntä ovat kaikki kasvaneet Euroopassa, ja tarjonta on ylittänyt kysynnän. Eurooppalaisilla on yleisesti hyvä spatiaalinen saavutettavuus puuvaroihin, mutta puunkäytön lisääntyminen voi heikentää metsien kykyä tuottaa muita ekosysteemipalveluja. Suomalaisia kaupunkialueita koskevat tulokset puolestaan osoittavat, että viheralueiden subjektiiviset tilalliset ominaisuudet – erityisesti koettu saavutettavuus – vaikuttavat luontokontaktien tiheyteen enemmän kuin viheralueiden ekologiset ominaisuudet tai kulttuuristen ekosysteemipalvelujen käyttö sinänsä. Tämä viittaa siihen, että kaupunkilaiset tarvitsevat parempaa saavutettavuutta viheralueille voidakseen tunnistaa, hyödyntää ja nauttia niiden kyvystä tarjota laadukkaita kulttuurisia ekosysteemipalveluja lähellä omaa asuinympäristöään.

Kokonaisuudessaan Poturalskan väitöskirja osoittaa, että ekosysteemipalvelujen potentiaalin, tarjonnan ja kysynnän visualisointi karttojen avulla on hyödyllinen väline Euroopan metsien seurantaan, kehitysstrategioiden tukemiseen ja kestävämmän luonnonvarojen käytön edistämiseen. Kaupunkiympäristöissä viheralueiden käyttöä koskevat havainnot korostavat ihmisten kokemusten merkitystä, erityisesti koetun saavutettavuuden roolia, luontoyhteyden vahvistamisessa. Näiden tulosten avulla kaupunkisuunnittelijat voivat parantaa viheralueiden saavutettavuutta ja siten edistää kaupunkilaisten hyvinvointia kulttuurisia hyötyjä tuottavien luontoympäristöjen kautta.