Elektrodermaalinen aktiivisuus ja sympaattinen vireystila yhteisöllisen oppimisen aikana

Viime aikoina ihon sähkönjohtavuuden seuraaminen erilaisissa tilanteissa on aiempaa helpompaa ja yleisempää päällepuettavien älyrannekkeiden ja -sormusten avulla. Ihon sähkönjohtavuuden mittaus on ollut keskeinen osa esimerkiksi hyvinvointisovellusten kehittämistä.

Tässä väitöstutkimuksessa ihon sähkönjohtavuuden mittaamista sovellettiin osana oppimistutkimusta. Tutkimus toteutettiin lukio-opetuksen kontekstissa, aidoissa luokkahuonetilanteissa, kahden peräkkäisen fysiikan kurssin aikana. Tutkimuksen keskeinen hypoteesi oli, että ryhmässä toimivien oppilaiden ihon sähkönjohtavuus käyttäytyisi keskenään samankaltaisesti yhteisen ryhmätehtävän aikana.

Tulokset osoittivat, että oppilaiden ihon sähkönjohtavuusarvot poikkesivat toisistaan suurimman osan ryhmätyöskentelyn ajasta (≈60–95%). Tulos viittaa siihen, että oppilaat olivat erilaisessa vireystilassa, mikä saattoi johtua siitä, että oppilaat joko suorittivat tehtävää vuorotellen tai käyttivät työnjakoa. Tutkimuksessa ihon sähkönjohtavuudesta johdetut arviot fysiologisten reaktioiden tarttumisesta oppilaiden välillä viittaavat siihen, että vaikka oppilaat työskentelivät kolmen hengen ryhmissä, vuorovaikutus tapahtui pääasiassa (71,3%) kahden ryhmänjäsenen välillä kolmen sijaan.

Lisäksi havaittiin, että ihon sähkönjohtavuudella oli yhteys oppilaiden suoriutumiseen fysiikan kokeessa. Tämä tulos tukee aiempia tutkimustuloksia, joissa on havaittu yhteys sympaattisen hermoston aktivaatiotason ja suorituskyvyn välillä. Tämä tutkimus edistää yhteyttä oppimistutkimuksen, psykofysiologisen tutkimuksen ja tietojenkäsittelytieteen välillä. Tulevaisuudessa vastaavanlaiset mittaukset yhdistettynä oppimiseen liittyvään tutkimusaineistoon auttavat opettajia tukemaan oppimista oikea-aikaisesti.