Elinympäristöjen yhdistyneisyys ja virtaamavaihtelut eliöyhteisöjen rakennetta säätelevinä tekijöinä jokiverkostossa.

Eliöyhteisöjen säätelymekanismit vaihtelevat jokiverkoston eri osissa ja tietoa tästä vaihtelusta tarvitaan jokiekosysteemien hoidon kehittämiseksi. Väitöstutkimuksessa testattiin elinympäristöjen kytkeytyneisyyden ja luontaisten häiriöiden (virtaamavaihtelut) vaikutuksia jokien selkärangattomien yhteisöihin. Lisäksi tehtiin kenttäkoe, jossa testattiin ihmisen aiheuttaman rehevöitymisen vaikutuksia mikro-organismeihin ja ekosysteemitoimintoihin luontaisesti erilaisissa ympäristöoloissa.

Selkärangattomien yhteisökoostumus muuttui asteittain jokiverkostossa. Yhteisökoostumuksen vaihtelu oli suurinta eristäytyneissä latvapuroissa, kun taas uomaston keskivaiheilla sijaitsevissa koskissa pohjaeläinyhteisöt vaihtelivat selvästi vähemmän. Välimeren alueen puroissa kuivuusjaksot ja niitä seuraavat korkean virtaaman jaksot vaihtelevat ennustettavasti, kun taas Pohjois-Suomen metsäpuroissa äärevät virtaamaolot, erityisesti poikkeuksellisen kuivat kesät, ovat harvinaisia ja ennustamattomia. Nämä jokien hydrologiaan liittyvät tekijät määrittivät pitkälti paikallisten eliöyhteisöjen rakennetta Espanjassa ja Pohjois-Suomessa tehdyissä osatutkimuksissa. Akvaattisten sienten hajotustoiminta nopeutui ravinnelisäyksen myötä, mutta vain luontaisesti happamissa puroissa.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että jokien ekologisen tilan arvioinnissa tulee huomioida tutkimuspaikkojen sijainti jokiverkostossa sekä yhteisöjen lajikoostumusta säätelevien tekijöiden voimakas ajallinen vaihtelu.