Epämuodollisen oppimisen johtaminen tietotyössä: Näkymättömästä työstä sosiotekniseksi organisatoriseksi kyvykkyydeksi
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
LO124 Areena, Linnanmaan kampus
Väitöksen aihe
Epämuodollisen oppimisen johtaminen tietotyössä: Näkymättömästä työstä sosiotekniseksi organisatoriseksi kyvykkyydeksi
Väittelijä
Taiteen maisteri Oona Vuorio
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Teknillinen tiedekunta, Tuotantotalous
Oppiaine
Tuotantotalous
Vastaväittäjä
Dosentti Pasi Pyöriä, Tampereen yliopisto
Kustos
Dosentti Arto Reiman, Oulun yliopisto
Epämuodollisen oppimisen johtaminen tietotyössä: Asiantuntijatyössä tapahtuva oppiminen jää näkymättömäksi eikä kehity organisaatioiden kyvykkyyksiksi
Väitöskirjatutkimus osoittaa, että työn lomassa tapahtuva oppiminen jää usein näkymättömäksi ja siksi sitä ei myöskään johdeta. Tämä tuotantotalouden väitöskirja tarkastelee, miten epämuodollinen oppiminen eli arjen työssä tapahtuva oppiminen mahdollistuu, estyy ja muotoutuu asiantuntijatyössä.
Työelämä on murroksessa. Digitalisaatio, tekoäly ja taloudellinen epävarmuus lisäävät paineita osaamisen jatkuvaan kehittämiseen. Samalla oppiminen tapahtuu yhä useammin työn arjessa, esimerkiksi ongelmanratkaisun, yhteistyön ja kokemuksen kautta, eikä erillisissä muodollisissa koulutuksissa.
Väitöskirjan tulokset nostavat esiin organisaatioiden kyvykkyyksien keskeisen kulmakiven eli sen, että epämuodollinen oppiminen on keskeinen osa asiantuntijatyötä, mutta sen edellytykset ovat usein heikot. Työtä leimaavat kiire, kuormitus, pirstaleiset digitaaliset työkalut sekä puutteelliset palautekäytännöt, minkä vuoksi oppiminen jää helposti muun työn varjoon. Tulokset osoittavat myös ristiriidan johdon ja työntekijöiden kokemusten välillä. Oppimista tuetaan puheissa, mutta käytännössä se jää usein yksilön vastuulle. Aikaa, rakenteita ja käytäntöjä oppimiselle ei ole riittävästi.
Väitöskirjassa oppimista tarkastellaan sosioteknisenä ilmiönä, jossa keskeisiä ovat yksilöiden lisäksi työn rakenteet, johtaminen ja työvälineet. Oppimista ei voida johtaa suoraan, mutta niitä olosuhteita, joissa oppiminen tapahtuu voidaan johtaa. Tutkimuksen keskeinen kontribuutio on VISTA-malli, joka tarjoaa viitekehyksen oppimisen näkyväksi tekemiseen ja sen parempaan johtamiseen ilman, että oppimisesta tehdään liian muodollista. Malli korostaa oppimisen näkyvyyttä, sen kytkemistä arjen työhön, riittävää ajankäyttöä sekä johdon vastuuta oppimisen tukemisessa. Parantamalla arjessa tapahtuvan oppimisen johtamista organisaatiot voivat hyödyntää paremmin jo olemassa olevaa osaamista ja vahvistaa keskeisiä kyvykkyyksiään. Tämä tukee organisaatioiden uudistumiskykyä, suorituskykyä ja kilpailukykyä työelämän murroksen keskellä.
Työelämä on murroksessa. Digitalisaatio, tekoäly ja taloudellinen epävarmuus lisäävät paineita osaamisen jatkuvaan kehittämiseen. Samalla oppiminen tapahtuu yhä useammin työn arjessa, esimerkiksi ongelmanratkaisun, yhteistyön ja kokemuksen kautta, eikä erillisissä muodollisissa koulutuksissa.
Väitöskirjan tulokset nostavat esiin organisaatioiden kyvykkyyksien keskeisen kulmakiven eli sen, että epämuodollinen oppiminen on keskeinen osa asiantuntijatyötä, mutta sen edellytykset ovat usein heikot. Työtä leimaavat kiire, kuormitus, pirstaleiset digitaaliset työkalut sekä puutteelliset palautekäytännöt, minkä vuoksi oppiminen jää helposti muun työn varjoon. Tulokset osoittavat myös ristiriidan johdon ja työntekijöiden kokemusten välillä. Oppimista tuetaan puheissa, mutta käytännössä se jää usein yksilön vastuulle. Aikaa, rakenteita ja käytäntöjä oppimiselle ei ole riittävästi.
Väitöskirjassa oppimista tarkastellaan sosioteknisenä ilmiönä, jossa keskeisiä ovat yksilöiden lisäksi työn rakenteet, johtaminen ja työvälineet. Oppimista ei voida johtaa suoraan, mutta niitä olosuhteita, joissa oppiminen tapahtuu voidaan johtaa. Tutkimuksen keskeinen kontribuutio on VISTA-malli, joka tarjoaa viitekehyksen oppimisen näkyväksi tekemiseen ja sen parempaan johtamiseen ilman, että oppimisesta tehdään liian muodollista. Malli korostaa oppimisen näkyvyyttä, sen kytkemistä arjen työhön, riittävää ajankäyttöä sekä johdon vastuuta oppimisen tukemisessa. Parantamalla arjessa tapahtuvan oppimisen johtamista organisaatiot voivat hyödyntää paremmin jo olemassa olevaa osaamista ja vahvistaa keskeisiä kyvykkyyksiään. Tämä tukee organisaatioiden uudistumiskykyä, suorituskykyä ja kilpailukykyä työelämän murroksen keskellä.
Luotu 24.6.2026 | Muokattu 24.6.2026