Epävakaan persoonallisuuden hoitomallitutkimus Oulun mielenterveyspalveluissa

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Biokemian ja molekyylilääketieteen tiedekunnan luentosali F101 (Aapistie 7A)

Väitöksen aihe

Epävakaan persoonallisuuden hoitomallitutkimus Oulun mielenterveyspalveluissa

Väittelijä

Lääketieteen lisensiaatti, psykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti Virpi Leppänen

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, psykiatria

Oppiaine

Psykiatria

Vastaväittäjä

Professori Jyrki Korkeila, Turun yliopisto

Kustos

Professori Sari Lindeman, Itä-Suomen yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Uuden hoitomallin mukainen hoito tehostaa merkittävästi epävakaan persoonallisuuden hoitoa julkisen sektorin mielenterveyspalveluissa

Epävakaa persoonallisuus on vakava, toimintakykyä ja elämänlaatua heikentävä mielenterveydenhäiriö. Oirekuvaan kuuluvat tunteiden säätelyn vaikeus, impulsiivisuus, myrskyisät ihmissuhteet, identiteetin vaihtelevuus ja itsetuhoisuus. Näiden seikkojen vuoksi potilaat käyttävät paljon erilaisia terveydenhuollon palveluja.

Psykiatrisen hoidon piirissä olevat epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät potilaat ovat yleensä alle 30-vuotiaita naisia, joilla oireilu on heikentänyt merkittävästi heidän mahdollisuuksiaan edetä ammatillisesti tai muodostaa pysyviä ihmissuhteita. Epävakaata persoonallisuutta voidaan hoitaa, mutta häiriöön kohdistetun hoidon saatavuus Suomessa on ollut riittämätöntä. Kansainvälisissä tutkimuksissa tehokkaiksi havaitut psykoterapeuttiset hoidot eivät tosiasiallisesti ole suoraan sovellettavissa suomalaiseen psykiatriseen palvelujärjestelmään.

Väitöstutkimuksessa havaittiin, että epävakaan persoonallisuuden hoitoon voidaan kehittää käyttökelpoinen ja tavanomaista hoitoa tehokkaampi hoitomalli, joka voidaan toteuttaa julkisella sektorilla olemassa olevilla henkilökuntaresursseilla. Tutkimukseen luodun uuden hoitomallin tehokkuutta arvioitiin satunnaistetulla vuoden kestävällä tutkimusasetelmalla. Hoitomallin mukaisella hoidolla pystyttiin vähentämään kaikkein vaikeimpia epävakaaseen persoonallisuuteen liittyviä oireita, kuten itsetuhoisuutta, impulsiivisuutta, epäluuloisia ajatuksia ja itsestä irtaantumisen kokemuksia. Lisäksi hoitomalliryhmässä tapahtui myönteisiä muutoksia oiretasoa syvemmällä tasolla eli kokemuksellisella tasolla. Näitä muutoksia arvioitiin tutkimalla potilaiden haitallisia skeemoja eli tunnelukkoja. Tunnelukoilla tarkoitetaan syvään juurtuneita, haitallisia tapoja havainnoida itseä, muita ja antaa vuorovaikutuksessa tapahtuville asioille merkityksiä.

Epävakaasta persoonallisuudesta kärsivä henkilö pelkää erityisesti toisen henkilön taholta tulevaa todellista hylkäämistä tai hylkäämisen kokemusta, josta voi seurata hoidosta pois jättäytyminen. Väitöstutkimuksessa havaittiin mm. hylkäämisen tunnelukon lievittyvän uuden hoitomallin mukaista hoitoa saaneilla potilailla. Tutkimus osoitti myös, että potilaat sitoutuivat paremmin tiiviiseen, sisällöltään ja ajankäytöltään ennalta sovittuun hoitoon kuin tavanomaiseen, yleensä harvajaksoiseen ja sisällöltään määrittelemättömään hoitoon. Tämä on vastoin tähänastisia käsityksiä, joiden mukaan epävakaasta persoonallisuudesta kärsivät potilaat sitoutuvat huonosti hoitoon.

Väitöstutkimus on ensimmäinen suomalaisessa terveydenhuollossa toteutettu tutkimus, jossa kliiniseen työhön yhdistettynä on selvitetty epävakaan persoonallisuuden hoitoa kokeellisella tutkimusasetelmalla. Tutkimus on johtanut hoitomallin ottamiseen osaksi Oulun mielenterveyspalvelujen palvelutarjontaa ja epävakaan persoonallisuuden hoitoon keskittyneen työryhmän, Epävakaatyöryhmän, perustamiseen.
Viimeksi päivitetty: 12.11.2015