Epidemiologinen tutkimus lasten ja nuorten itsemurhien erityispiirteistä Suomessa

Väitöstilaisuuden tiedot

Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika

Väitöstilaisuuden paikka

Psykiatrian klinikan luentosali 1, rakennus PT1, Peltolantie 17

Väitöksen aihe

Epidemiologinen tutkimus lasten ja nuorten itsemurhien erityispiirteistä Suomessa

Väittelijä

Lääketieteen lisensiaatti Anniina Lahti

Tiedekunta ja yksikkö

Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, kliinisen lääketieteen laitos, psykiatria

Oppiaine

Psykiatria

Vastaväittäjä

Professori Jouko Lönnqvist, Helsingin yliopisto

Kustos

Professori Pirkko Räsänen, Oulun yliopisto

Lisää tapahtuma kalenteriin

Alaikäisten itsemurhat Suomessa

Väitöskirjatyössä selvitettiin alaikäisten (alle 18-vuotiaiden) suomalaislasten ja -nuorten itsemurhakuolleisuuden muutoksia viimeisten neljän vuosikymmenen aikana. Lisäksi tutkittiin entisen Oulun läänin alueella tapahtuneiden alaikäisten itsemurhien erityispiirteitä.

Suomessa tapahtuu nykyisin keskimäärin 17 alaikäisen itsemurhaa vuosittain. 1990-luvun alusta lähtien poikien itsemurhat ovat vähentyneet ja tyttöjen lisääntyneet. Poikien itsemurhakuolleisuus on korkeampi kuin tyttöjen, mutta ero on parin vuosikymmenen aikana pienentynyt yli kuusinkertaisesta kaksinkertaiseksi.

Alaikäisten itsemurhien tekotavoissa on tapahtunut muutoksia. Tyttöjen itsemurhat ovat väkivaltaistuneet. Tämä saattaa selittää itsemurhien lisääntymistä, koska tyttöjen itsemurhayritykset ovat suhteellisen yleisiä ja väkivaltainen tekotapa johtaa todennäköisesti kuolemaan. Yksittäisistä tekotavoista hirttäytyminen ohitti myrkyttäytymisen tyttöjen yleisimpänä itsemurhan tekotapana 1990-luvun alun jälkeen. Viime vuosina liikenneitsemurhat, erityisesti junan alle jättäytyminen, ovat kuitenkin nousseet yleisimmäksi tekotavaksi sekä tytöillä että pojilla. Aiemmin pojilla ampuminen on ollut yleisin itsemurhamenetelmä.

Poikien itsemurhakuolleisuus on Pohjois-Suomessa muuta Suomea korkeampi. Tekotapojen mukaan tarkasteltuna ero johtuu ampumisitsemurhista, sillä niiden osalta itsemurhakuolleisuus on Pohjois-Suomessa kolminkertainen. Muissa itsemurhan tekotavoissa ei ole vastaavaa alueellista eroa.

Tutkimus alaikäisten itsemurhien erityispiirteistä osoitti, että joka kuudes itsemurhan tehneistä nuorista oli jossain vaiheessa elämäänsä ollut psykiatrisessa osastohoidossa. Aiempi itsetuhoisuus ja viiltely oli yleisempää tytöillä kuin pojilla. Puolet alaikäisistä oli humalassa itsemurhahetkellä, ja valtaosa päihtyneenä tehdyistä itsemurhista tapahtui laskuhumalassa ilta- ja yöaikaan. Poikien ampumisitsemurhat olivat huomattavasti yleisempiä syksyllä kuin muina vuodenaikoina.

Vakavassa itsemurhariskissä olevien lasten ja nuorten tunnistaminen on haasteellista, koska itsemurha on monitekijäinen ja syiltään yksilöllinen tapahtuma. Pohjois-Suomen näkökulmasta katsottuna nuorten miesten ampumisitsemurhariski korostuu entisestään syksyisin. Alaikäisten alkoholinkäytön vähentäminen on tärkeää itsemurhien ehkäisytyössä.
Viimeksi päivitetty: 25.9.2014