Eräiden selenolaatto ja tellurolaatto platina- ja palladiumin kompleksien rakenteellinen karakterisointi
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Linnanmaa, Kuusamonsali (YB210)
Väitöksen aihe
Eräiden selenolaatto ja tellurolaatto platina- ja palladiumin kompleksien rakenteellinen karakterisointi
Väittelijä
Master of Science Esther Takaluoma
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Luonnontieteellinen tiedekunta, kemia
Oppiaine
Epäorgaaninen kemia
Vastaväittäjä
Professori Matti Haukka, Jyväskylän yliopisto
Kustos
Professori Risto Laitinen, Oulun yliopisto
Palladiumin ja platinan kalkogeeniyhdisteiden rakennetutkimusta
Palladium ja platina ovat jalometalleja, jotka muodostavat helposti koordinaatiokomplekseja erilaisten ligandien kanssa. Palladium- ja platinakompleksit ovat geometrialtaan tasoneliöitä. Yksinkertaisuutensa vuoksi ne ovat ihanteellinen malli ligandien aiheuttamien reaktiivisuuden hienovaraisten muutosten tutkimiseen.
Selenolaatto- ja tellurolaattoligandit ovat tärkeä laji materiaalitieteessä, sillä ne voivat saada aikaan mielenkiintoisia ominaisuuksia yhdisteissä. Etenkin tellurolaattokomplekseja on tutkittu tähän mennessä hyvin vähän. Muodostettuja komplekseja saatetaan pystyä hyödyntämään synteettisten reittien katalysoinnissa. Ne ovat myös lupaavia edelläkävijöitä puolijohtavien metallikalkogenidien valmistuksessa, ja niitä voidaan käyttää materiaalitieteessä.
Tähän väitöskirjaan johtaneen tutkimustyön aikana valmistettiin ja karakterisoitiin joukko uusia palladiumin ja platinan selenolaatto- ja tellurolaattokomplekseja sekä nestemäisessä että kiinteässä muodossa. Kelatoituvan difenyylifosfiinoetaani-ligandin käyttö säilytti tasoneliön kompleksin cis-isomerian. Lisäksi selenolaatto- ja tellurolaatto naftyylitrifenyylifosfiini platinakompleksien rakenteita vertailtiin, jolloin havaittiin, että tellurolaattolaji muodostaa kaksiytimisen kompleksin ja selenolaattolaji puolestaan yksiytimisen.
Kaikkia lajeja tutkittiin useilla metodeilla, kuten moniydin NMR-spektroskopialla, alkuaineanalyysilla ja yksikide röntgendiffraktiometrialla.
Tässä väitöskirjassa tutkittiin myös bifunktionaalisia aminoselenolaattoligandeja sekä palladiumkomplekseina että moniseleniidiketjujen mahdollisina vakauttajina.
Näin ollen diorganyylitetraseleniidi on karakterisoitu selkeästi. Amiiniryhmän kykyä vakauttaa seleniidiketjua tarkasteltiin vielä lähemmin DFT-laskelmilla, ja se seuraa σ→π* vuorovaikutuksesta.
Tämän tutkimuksen tulokset laajentavat merkittävästi tietämystä tellurolaatto- ja selenolaattoligandeista, jotka sisältävät palladium- ja platinametallikomplekseja. Työssä analysoitiin myös mahdollista tapaa vakauttaa pidempiä moniseleniidiketjuja.
Selenolaatto- ja tellurolaattoligandit ovat tärkeä laji materiaalitieteessä, sillä ne voivat saada aikaan mielenkiintoisia ominaisuuksia yhdisteissä. Etenkin tellurolaattokomplekseja on tutkittu tähän mennessä hyvin vähän. Muodostettuja komplekseja saatetaan pystyä hyödyntämään synteettisten reittien katalysoinnissa. Ne ovat myös lupaavia edelläkävijöitä puolijohtavien metallikalkogenidien valmistuksessa, ja niitä voidaan käyttää materiaalitieteessä.
Tähän väitöskirjaan johtaneen tutkimustyön aikana valmistettiin ja karakterisoitiin joukko uusia palladiumin ja platinan selenolaatto- ja tellurolaattokomplekseja sekä nestemäisessä että kiinteässä muodossa. Kelatoituvan difenyylifosfiinoetaani-ligandin käyttö säilytti tasoneliön kompleksin cis-isomerian. Lisäksi selenolaatto- ja tellurolaatto naftyylitrifenyylifosfiini platinakompleksien rakenteita vertailtiin, jolloin havaittiin, että tellurolaattolaji muodostaa kaksiytimisen kompleksin ja selenolaattolaji puolestaan yksiytimisen.
Kaikkia lajeja tutkittiin useilla metodeilla, kuten moniydin NMR-spektroskopialla, alkuaineanalyysilla ja yksikide röntgendiffraktiometrialla.
Tässä väitöskirjassa tutkittiin myös bifunktionaalisia aminoselenolaattoligandeja sekä palladiumkomplekseina että moniseleniidiketjujen mahdollisina vakauttajina.
Näin ollen diorganyylitetraseleniidi on karakterisoitu selkeästi. Amiiniryhmän kykyä vakauttaa seleniidiketjua tarkasteltiin vielä lähemmin DFT-laskelmilla, ja se seuraa σ→π* vuorovaikutuksesta.
Tämän tutkimuksen tulokset laajentavat merkittävästi tietämystä tellurolaatto- ja selenolaattoligandeista, jotka sisältävät palladium- ja platinametallikomplekseja. Työssä analysoitiin myös mahdollista tapaa vakauttaa pidempiä moniseleniidiketjuja.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024