Ferroptoosin ja kemokiiniprofiilien merkitys diffuusissa suurisoluisessa B-solulymfoomassa

Diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma on yleinen, aggressiivinen syöpäsairaus. Se on useimmiten parannettavissa solunsalpaajahoidolla, mutta hoidot ovat hyvin toksisia ja aiheuttavat runsaasti haittavaikutuksia. Solunsalpaajien vaikutusreittien tarkempi kartoittaminen mahdollistaa täsmälääkkeiden kehittämisen. Erityisesti kiveksistä lähtöisin oleva diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma leviää herkästi keskushermostoon, mikä huonontaa taudin ennustetta merkittävästi.
Väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin ferroptoosin merkitystä yleisesti lymfooman hoidossa käytettyjen solunsalpaajien vaikutusmekanismeissa. Tutkimuksessa kehitimme tekoälymallin, jonka avulla ferroptoottinen solukuolema voitiin todentaa soluviljelyolosuhteissa. Tulosten mukaan yleisistä solunsalpaajista sisplatiini ja syklofosfamidi ajavat syöpäsolut ferroptoosiin. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin kemokiinien merkitystä tämän lymfooman keskushermostohakuisuudessa. Tulokset osoittivat, että syöpäsolujen kemokiinipitoisuudet vaihtelevat syövän sijainnin mukaan, mutta varmaa näyttöä niiden roolista keskushermostoon hakeutumisessa ei saatu.
Kehittämämme mallin avulla voidaan jatkossa tutkia sekä uusien että jo käytössä olevien lääkeaineiden vaikutusprofiilia. Lisäksi tutkimus toi uutta tietoa kahden hyvin yleisesti käytössä olevan sytostaatin vaikutusmekanismeista.