Ferroptoosin ja kemokiiniprofiilien merkitys diffuusissa suurisoluisessa B-solulymfoomassa
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Oulun yliopistollinen sairaala, luentosali 3
Väitöksen aihe
Ferroptoosin ja kemokiiniprofiilien merkitys diffuusissa suurisoluisessa B-solulymfoomassa
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Pyry Kotkaranta
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Translationaalisen lääketieteen tutkimusyksikkö
Oppiaine
Lääketiede
Vastaväittäjä
Dosentti Ulla Wartiovaara-Kautto, Helsingin yliopisto
Kustos
Professori emerita Taina Turpeenniemi-Hujanen, Oulun yliopisto
Ferroptoosin rooli diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman solunsalpaajavaikutuksissa
Diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma on yleinen, aggressiivinen syöpäsairaus. Se on useimmiten parannettavissa solunsalpaajahoidolla, mutta hoidot ovat hyvin toksisia ja aiheuttavat runsaasti haittavaikutuksia. Solunsalpaajien vaikutusreittien tarkempi kartoittaminen mahdollistaa täsmälääkkeiden kehittämisen. Erityisesti kiveksistä lähtöisin oleva diffuusi suurisoluinen B-solulymfooma leviää herkästi keskushermostoon, mikä huonontaa taudin ennustetta merkittävästi.
Väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin ferroptoosin merkitystä yleisesti lymfooman hoidossa käytettyjen solunsalpaajien vaikutusmekanismeissa. Tutkimuksessa kehitimme tekoälymallin, jonka avulla ferroptoottinen solukuolema voitiin todentaa soluviljelyolosuhteissa. Tulosten mukaan yleisistä solunsalpaajista sisplatiini ja syklofosfamidi ajavat syöpäsolut ferroptoosiin. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin kemokiinien merkitystä tämän lymfooman keskushermostohakuisuudessa. Tulokset osoittivat, että syöpäsolujen kemokiinipitoisuudet vaihtelevat syövän sijainnin mukaan, mutta varmaa näyttöä niiden roolista keskushermostoon hakeutumisessa ei saatu.
Kehittämämme mallin avulla voidaan jatkossa tutkia sekä uusien että jo käytössä olevien lääkeaineiden vaikutusprofiilia. Lisäksi tutkimus toi uutta tietoa kahden hyvin yleisesti käytössä olevan sytostaatin vaikutusmekanismeista.
Väitöskirjatutkimuksessa tarkasteltiin ferroptoosin merkitystä yleisesti lymfooman hoidossa käytettyjen solunsalpaajien vaikutusmekanismeissa. Tutkimuksessa kehitimme tekoälymallin, jonka avulla ferroptoottinen solukuolema voitiin todentaa soluviljelyolosuhteissa. Tulosten mukaan yleisistä solunsalpaajista sisplatiini ja syklofosfamidi ajavat syöpäsolut ferroptoosiin. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin kemokiinien merkitystä tämän lymfooman keskushermostohakuisuudessa. Tulokset osoittivat, että syöpäsolujen kemokiinipitoisuudet vaihtelevat syövän sijainnin mukaan, mutta varmaa näyttöä niiden roolista keskushermostoon hakeutumisessa ei saatu.
Kehittämämme mallin avulla voidaan jatkossa tutkia sekä uusien että jo käytössä olevien lääkeaineiden vaikutusprofiilia. Lisäksi tutkimus toi uutta tietoa kahden hyvin yleisesti käytössä olevan sytostaatin vaikutusmekanismeista.
Viimeksi päivitetty: 15.8.2025