Geneettiset tekijät sydänlihaksen fibroosiin liittyvässä sydänperäisessä äkkikuolemassa
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
F202, Lääketieteellinen tiedekunta (Aapistie 5B)
Väitöksen aihe
Geneettiset tekijät sydänlihaksen fibroosiin liittyvässä sydänperäisessä äkkikuolemassa
Väittelijä
Filosofian maisteri Anne Doedens
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Biolääketieteen ja sisätautien tutkimusyksikkö
Oppiaine
Lääketiede
Vastaväittäjä
Professori Katriina Aalto-Setälä, Tampereen yliopisto
Kustos
Professori Juhani Junttila, Oulun yliopisto
Sydänlihaksen fibroosin uudet geneettiset taustatekijät
Äkillinen sydänkuolema aiheuttaa 15–20 % kaikista kuolemista, ja monissa tapauksissa sitä edeltävää sydänsairautta ei ole diagnosoitu. Yleinen löydös näillä henkilöillä on sydänlihaksen fibroosi – arpeutuneen, sidekudosta muistuttavan kudoksen kertyminen sydänlihakseen. Fibroosi voi häiritä sydämen sähköistä toimintaa, mikä voi johtaa vaarallisiin rytmihäiriöihin ja äkilliseen sydänkuolemaan.
Tämä väitöskirjatyö pyrki selvittämään sydänlihaksen fibroosin ja äkillisen sydänkuoleman taustalla olevia geneettisiä tekijöitä sekä tutkimaan, miten nämä geenit vaikuttavat solujen toimintaan.
Geneettinen analyysi tehtiin kahdelle tapausryhmälle: ensimmäisessä osatyössä tarkastelimme tapauksia, joilla on todettu primaari sydänlihaksen fibroosi, ja kolmannessa osatyössä tapauksia joilla on sydänlihasfibroosin lisäksi todettu sydämen liikakasvua eli hypertrofiaa.
Tutkimuksessa tunnistettiin 57 kandidaattigeeniä, joista monet osallistuvat sydänlihassolujen toiminnan tai soluväliaineen muodostuksen säätelyyn. Sydänkudoksen RNA-sekvensointi osoitti, että primaariseen sydänlihaksen fibroosiin liittyy muutoksia geenien ilmenemisessä liittyen aktiinisytoskeletonin järjestäytymiseen ja lihaskudoksen kehitykseen. UNC45A -geenin ilmeneminen oli lisääntynyt fibroottisissa sydämissä ja sen hiljentäminen solumallissa vähensi fibroosin synnylle keskeisiä tapahtumia: fibroblastien jakaantumista ja kollageenin tuotantoa. Solukokeet kokeet osoittivat, että OMA1 -geenin hiljentäminen sydämen fibroblasteissa puolestaan lisäsi solujen kasvua ja kollageenin tuotantoa.
Yhteenvetona tämä tutkimus tunnistaa uusia geneettisiä tekijöitä sydänlihaksen fibroosin taustalla ja tarjoaa uutta tietoa siitä, miten nämä geenit voivat edistää sydämen haitallisia rakenteellisia muutoksia. Tulevaisuudessa löydökset voivat tukea varhaisempaa diagnostiikkaa, parempaa riskinarviointia ja mahdollisesti uusia ehkäisystrategioita henkilöille, joilla on kohonnut äkillisen sydänkuoleman riski, sekä heidän perheilleen.
Tämä väitöskirjatyö pyrki selvittämään sydänlihaksen fibroosin ja äkillisen sydänkuoleman taustalla olevia geneettisiä tekijöitä sekä tutkimaan, miten nämä geenit vaikuttavat solujen toimintaan.
Geneettinen analyysi tehtiin kahdelle tapausryhmälle: ensimmäisessä osatyössä tarkastelimme tapauksia, joilla on todettu primaari sydänlihaksen fibroosi, ja kolmannessa osatyössä tapauksia joilla on sydänlihasfibroosin lisäksi todettu sydämen liikakasvua eli hypertrofiaa.
Tutkimuksessa tunnistettiin 57 kandidaattigeeniä, joista monet osallistuvat sydänlihassolujen toiminnan tai soluväliaineen muodostuksen säätelyyn. Sydänkudoksen RNA-sekvensointi osoitti, että primaariseen sydänlihaksen fibroosiin liittyy muutoksia geenien ilmenemisessä liittyen aktiinisytoskeletonin järjestäytymiseen ja lihaskudoksen kehitykseen. UNC45A -geenin ilmeneminen oli lisääntynyt fibroottisissa sydämissä ja sen hiljentäminen solumallissa vähensi fibroosin synnylle keskeisiä tapahtumia: fibroblastien jakaantumista ja kollageenin tuotantoa. Solukokeet kokeet osoittivat, että OMA1 -geenin hiljentäminen sydämen fibroblasteissa puolestaan lisäsi solujen kasvua ja kollageenin tuotantoa.
Yhteenvetona tämä tutkimus tunnistaa uusia geneettisiä tekijöitä sydänlihaksen fibroosin taustalla ja tarjoaa uutta tietoa siitä, miten nämä geenit voivat edistää sydämen haitallisia rakenteellisia muutoksia. Tulevaisuudessa löydökset voivat tukea varhaisempaa diagnostiikkaa, parempaa riskinarviointia ja mahdollisesti uusia ehkäisystrategioita henkilöille, joilla on kohonnut äkillisen sydänkuoleman riski, sekä heidän perheilleen.
Luotu 6.2.2026 | Muokattu 11.2.2026